Amazonin sademetsissä, kaukana kaupungin hälinästä, asuu monia erikielisiä kansoja ja heimoja. Vuoden 2017 heinäkuussa ryhmä Jehovan todistajia suuntasi Ranskan Guyanassa virtaavalle Maronijoelle. Mikä sai nämä 13 todistajaa lähtemään matkaan? He halusivat kertoa Raamatun toivosta Maronijoen ja sen sivuhaarojen varsilla asuville ihmisille.

 Kuukautta ennen lähtöä kaikki osallistujat kokoontuivat suunnittelemaan 12-päiväistä matkaa Maronijoelle. ”Perehdyimme alueeseen ja sen historiaan. Mietimme, miten kukin meistä voisi valmistautua retkeen”, kertoo Winsley. Jokainen sai vesitiiviin säiliön riippumattoa, hyttysverkkoa ja muita tarvikkeita varten. Matkaa oli tarkoitus tehdä sekä lentäen että käsin koverretuilla puisilla kanooteilla.

 Millä mielellä ryhmään valitut ystävät ottivat kutsun vastaan? Eläkeikäiset Claude ja Lisette uskaltautuivat mukaan. ”Olin innoissani, mutta samalla minua vähän jännitti”, sanoo Claude. ”Vaarallisista koskista oli puhuttu paljon.” Lisettellä oli omat huolenaiheensa. ”Mietin, mitä oikein osaisin sanoa tuolla alueella puhuttavilla kielillä.”

 Mickaël ajatteli samalla tavoin. ”Emme tienneet wayana-heimosta paljoakaan, joten opettelin netistä muutaman sanan ja tervehdyksen heidän kielellään.”

 Shirley, joka osallistui retkelle miehensä Johannin kanssa, listasi kieliä, joita joen varrella puhutaan. ”Löysimme jw.orgista videoita suurimmalla osalla näistä kielistä ja latasimme niitä laitteillemme. Hankimme myös yksinkertaisen wayanankielisen fraasisanakirjan”, hän kertoo.

 Ryhmä nousi lentokoneeseen Saint-Laurent-du-Maronissa Ranskan Guyanassa tiistaina 4. heinäkuuta. He lensivät Maripasoulaan, pieneen kaupunkiin, joka sijaitsee syvällä maan sisäosissa.

 Seuraavien neljän päivän aikana he liikkuivat moottorikäyttöisellä puurunkoisella kanootilla Maronijoen yläjuoksulla. He todistivat sekä pääuoman että sivujokien varsilla asuville ihmisille. ”Intiaanit olivat todella kiinnostuneita hengellisistä aiheista”, sanoo matkalla mukana ollut Roland. ”Heillä oli monia Jumalaan liittyviä kysymyksiä, ja jotkut halusivat, että tutkimme Raamattua heidän kanssaan.”

 Eräässä kylässä Johann ja Shirley keskustelivat nuoren pariskunnan kanssa. Naisen sukulainen oli äskettäin tehnyt itsemurhan. ”Näytimme heille [JW Broadcastingista] videon Intiaani löysi Luojansa”, kertoo Johann. ”Video kosketti heitä syvästi. He antoivat meille sähköpostiosoitteensa, koska halusivat pitää meihin yhteyttä.”

 Antécume Pata oli kaukaisin paikka, jossa ryhmä vieraili joen yläjuoksulla. Siellä kylän päällikkö antoi väsyneiden matkalaisten yöpyä riippumatoissaan kylän yhteisellä alueella. Paikalliseen tapaan he peseytyivät joessa.

 Seuraavaksi ryhmä suuntasi matkansa Twenkéen, jossa kyläläiset olivat murheen murtamia hiljattain sattuneiden kuolemantapausten vuoksi. ”Heimopäällikkö antoi meidän kulkea kylässä vapaasti lohduttamassa surevia”, sanoo Éric, yksi retken järjestäjistä. ”Päällikkö ja hänen perheensä pitivät jakeista, joita luimme heille wayanankielisestä Raamatusta. Näytimme heille myös videoita, jotka auttoivat heitä ymmärtämään paremmin ylösnousemustoivoa.”

 Seikkailu jatkui, mutta tällä kertaa lentämällä. Ryhmä lensi Maripasoulasta puoli tuntia Grand-Santiin, joka on joen alajuoksulla sijaitseva pikkukaupunki. Tiistaina ja keskiviikkona he kertoivat siellä hyvää uutista paikallisille asukkaille. Torstaina todistajat lähtivät taas liikkeelle ja matkustivat jokea pitkin viisi ja puoli tuntia Apatoun kylään.

 Toiseksi viimeisenä päivänä ryhmä kävi metsäkylissä, joiden asukkaita kutsutaan marooneiksi. Heidän esi-isänsä olivat orjia, joita oli siirtomaavallan aikana tuotu Afrikasta Ranskan Guyanan naapurimaahan Surinameen. Todistajat kutsuivat kaikki asukkaat kokoukseen, joka pidettiin metsään varta vasten pystytetyssä suuressa teltassa. ”Sydämemme tulvi iloa, kun näimme niin monien tulevan kokoukseen”, kertoo Claude. ”Vastahan he olivat aamulla saaneet kutsun!” Karsten, joka vieraili ensimmäistä kertaa sisämaassa, piti aukaniksi esitelmän ”Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki?” Kokouksessa oli läsnä 91 ihmistä useista eri kylistä.

 Lopulta seurue palasi Saint-Laurent-du-Maroniin. Kaikki olivat aivan haltioissaan siitä, miten myönteisesti ihmiset suhtautuivat totuuteen Maronijoen alueella. Matkan aikana levitettiin 171 julkaisua, ja videoita näytettiin 167 kertaa.

 ”Sanat eivät riitä kuvailemaan iloani! Olen onnellinen, että lähdin mukaan”, sanoo Lisette. Cindy on samoissa tunnelmissa: ”Jos tällainen tilaisuus vielä tarjoutuisi, tekisin kaikkeni päästäkseni taas mukaan. Tämän ilon ymmärtää vain kun sen itse kokee!”

 Seikkailu sytytti monissa halun palata takaisin alueelle. ”Lähtisimme sinne uudestaan!” sanoo Mickaël. Winsley on sittemmin muuttanut Saint-Laurent-du-Maroniin. Claude ja Lisette, jotka ovat kuusissakymmenissä, päättivät muuttaa Apatouhun asumaan.