Saarnaamis- ja opetustyötä kautta maailman

AFRIKKA

MAITA 57

ASUKKAITA 848582269

JULISTAJIA 1122493

RAAMATUNTUTKISTELUJA 2202217

Ruanda

Palatessaan koulusta kotiin eräs yhdeksänvuotias tyttö löysi tieltä pienen laukun, jossa oli paljon rahaa. Hänen perheensä, joka tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, päätti soveltaa oppimaansa. He etsivät käsiinsä omistajan ja palauttivat rahat. Omistaja kysyi tytöltä: ”Jos annan sinulle rahaa palkkioksi rehellisyydestäsi, mitä teet sillä?”

”Ostan Raamatun”, tyttö vastasi.

Yllättyneenä mies sanoi: ”Luulin, että ostaisit uudet vaatteet tai kengät, koska näytät olevan niiden tarpeessa.” Tyttö vakuutti, että hän tahtoisi mieluummin Raamatun. Mies halusi tietää, miksi perhe ei ollut pitänyt rahoja. Kun hän kuuli, että he tutkivat Jehovan todistajien kanssa, hän hankki kaksi Raamattua – yhden tytölle ja toisen omalle perheelleen. Hän myös pyysi, että todistajat tulisivat tutkimaan Raamattua hänenkin perheensä kanssa. Molemmat perheet edistyvät hengellisesti hyvää vauhtia.

Keski-Afrikan tasavalta

Theodora on päässyt voitolle äärimmäisestä arkuudestaan Jehovan avulla. Vaikka hän varttui kristityssä kodissa, hän oli niin ujo, että tuli kokouksiin valtakunnansalille vain silloin tällöin. Alettuaan käydä niissä hän istui yksin, ei ikinä puhunut kenellekään ja lähti pois heti loppulaulun ja rukouksen  jälkeen. Pian hän kävi kaikissa kokouksissa mutta suostui harvoin kättelemään niitä, jotka tulivat tervehtimään häntä. Aikanaan hän alkoi vastailla ja tervehtiä toisia oma-aloitteisesti. Kenttäpalveluksen aloittaminen oli hänelle suuri askel. Kun naapuruston tytöt pilkkasivat Theodoraa, hän halusi lopettaa saarnaamisen mutta rukoili Jehovalta voimaa jatkaa sitä. Nyt Theodora on kastettu sisar, ja hän palvelee osa-aikaisena tienraivaajana ja esittää kokouksissa erinomaisia vastauksia. Hän johtaa neljää raamatuntutkistelua. Yksi oppilaista on naapuri, joka ennen pilkkasi häntä.

Madagaskar

Muuan kierrosvalvoja ja hänen vaimonsa olivat matkalla erääseen maaseudulla sijaitsevaan seurakuntaan. Matkan varrella he kohtasivat karjavarkaita, joilla oli aseinaan kirveet ja keihäät. Kierrosvalvojan vaimo pyysi äänettömässä rukouksessa rohkeutta ja tarjosi sitten heille traktaattia Elämä rauhaisassa uudessa maailmassa. Hän sanoi: ”Nykyään joudumme elämään pelossa, mutta Jumala tuhoaa pian jumalattomat ja saa aikaan uuden maailman, jossa vallitsee rauha.” Yksi miehistä kuunteli tarkkaan ja otti traktaatin.

Seuraavana vuonna pidetyssä konventissa kierrosvalvojan vaimon luo tuli mies, joka kysyi, muistiko tämä hänet. Mies kertoi, että he olivat tavanneet liejuisella tiellä: hän oli se karjavaras, joka oli ottanut traktaatin. Sitten hän selitti: ”Olimme tulossa ryöstöretkeltä, kun kohtasimme teidät. Se mitä sanoitte, pani minut ajattelemaan. Tajusin, että meidän ei tarvitse pelätä poliisia eikä sotilaita, koska heitä pääsemme pakoon. Mutta miten voisin paeta Jumalaa, jos hän aikoo tuhota jumalattomat? Siksi päätin ottaa asioista selvää. Kotiin palattuani menin tapaamaan naapuriani, jonka kanssa eräs erikoistienraivaaja tutki Raamattua. Hän alkoi tutkia minunkin kanssani, ja tässä konventissa menen kasteelle.”

 Mosambik

Madalena joutui auto-onnettomuuteen vuonna 1992 vähän yli 30-vuotiaana, ja hänen alaruumiinsa halvaantui. Sen jälkeen hän kävi vain harvoin kodin ulkopuolella. Kolme vuotta myöhemmin todistajat puhuivat hänen isänsä kanssa heidän talonsa edustalla. Isä johti perinteistä uskonnollista ryhmää, joka kokoontui heidän takapihallaan. Madalena kuuli keskustelun ja sen, että veljet kyselivät hänestä, ja pyysi nämä sisään. Heidän vilpitön kiinnostuksensa kosketti häntä syvästi. Hän alkoi tutkia Raamattua ja oli hyvin kiinnostunut oppimastaan. Todistajat panivat merkille hänen intonsa ja auttoivat häntä monissa käytännön asioissa, muun muassa kokouksiin pääsemisessä. Heidän apunsa johti siihen, että vuonna 2002 Madalena kastettiin Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.

Se miten hyvin todistajat huolehtivat Madalenasta, teki suuren vaikutuksen hänen vanhempiinsa. Hänen äitinsä ryhtyi käymään kokouksissa ja jätti miehensä  uskonnon. Aluksi Madalenan isä sanoi, ettei koskaan luopuisi uskonnostaan, mutta aikanaan hänkin alkoi käydä kokouksissa. Isän seurakuntalaiset painostivat häntä lopettamaan – olihan hän heidän johtajansa! Kaikesta huolimatta hän hylkäsi entisen uskontonsa ja poltti kaikki siihen liittyvät välineet. Hänet ja hänen vaimonsa kastettiin vuonna 2007. Koko perhe kukoistaa hengellisesti.

Zimbabwe

Yhdeksänvuotias Decibel saarnaa luokkatovereilleen ja opettajilleen. Eräänä päivänä hän huomasi opettajansa näyttävän surulliselta ja kysyi, mistä se johtui. Opettaja kertoi, että hänen sisarensa lapsi oli kuollut. Decibel lupasi tuoda opettajalle jotakin, mikä lohduttaisi häntä. Hän sai vanhemmiltaan kirjasen Kun joku rakkaasi kuolee ja toi sen seuraavana päivänä kouluun. Opettaja luki siitä muutaman kappaleen ja ilahtui kovasti. Myöhemmin hän kirjoitti Decibelin vanhemmille ja kiitti heitä siitä, että he olivat valmentaneet tytärtään niin että tämä oli pystynyt lohduttamaan häntä tuona vaikeana aikana.

Ghana

Abigail asui Etelä-Ghanassa isovanhempiensa luona, jotka olivat presbyteerejä, ja hänelle oli opetettu, että Jehovan todistajat ovat vääriä profeettoja. Kun hän kuuli, että hänen toisella puolella maata asuvat vanhempansa tutkivat todistajien kanssa, hän huolestui ja kirjoitti heille saadakseen heidät lopettamaan tutkimisen. Koska kirje ei tuottanut toivottua tulosta, hän matkusti noin tuhannen kilometrin päähän tapaamaan heitä. Abigail järkyttyi nähdessään omasta Raamatustaan, että pahoja ei kiduteta helvetissä. Hän alkoi tutkia Raamattua ja käydä vanhempiensa kanssa valtakunnansalilla kokouksissa, ja myöhemmin hänestä tuli kastamaton julistaja. Abigail kastettiin hiljattain kierroskonventissa.

 AMERIKKA

MAITA 55

ASUKKAITA 898130531

JULISTAJIA 3449038

RAAMATUNTUTKISTELUJA 3548101

Dominica

Tällä saarella monet naiset pesevät pyykkiä joen rannassa ja jättävät sen kuivumaan isojen kivien päälle. Muuan nainen näki, että jotain tutun näköistä kellui matalassa vedessä lähellä paikkaa, jossa hän pesi pyykkiä. Hän huomasi sen olevan julkaisu, jota hän tutki joka viikko erään Jehovan todistajan kanssa. Nostettuaan sen kivelle kuivumaan hän jatkoi pyykinpesua.

Myöhemmin päivällä nainen keräsi kuivat vaatteet, mutta kirjan hän unohti. Mereltä palaavat kalastajat kuitenkin havaitsivat tuon kullanvärisen kirjan, ja yksi heistä kävi hakemassa sen. Kirjan nimi Mitä Raamattu todella opettaa? vaikutti kiinnostavalta, ja hän alkoi lukea sitä. Myöhemmin kaksi tienraivaajasisarta tapasi tuon miehen saarnatessaan hänen kotikylässään. Mies selitti, että taivaaseen meneviä on vain 144 000 ja että Jumalan valtakunta perustettiin vuonna 1914. Hän lisäsi vielä, että maasta tulee pian paratiisi. Kun sisaret kysyivät, mistä mies tiesi kaiken tämän, hän kertoi, miten oli löytänyt kirjan, ja sanoi lukevansa sitä päivittäin. Hän näytti heille kirjaa, joka oli kyllä kuiva mutta turvonnut.

Toinen tienraivaaja tajusi, että kyseessä oli sama kirja, jonka hänen tutkisteluoppilaansa oli poiminut joesta. Kalastajalle aloitettiin raamatuntutkistelu. Hän odottaa innolla viikoittaista tutkistelua ja edistyy hyvin.

 Bolivia

Saarnaaminen Amazonin alueella Boliviassa on sekä haastavaa että palkitsevaa. Kymmenen tienraivaajaveljeä ja -sisarta ahtautui pieneen moottoriveneeseen mukanaan teltat, keittovälineet ja laatikoittain raamatullista kirjallisuutta ja lähti Benijokea pitkin noin 800 kilometrin matkalle Rurrenabaquesta Riberaltaan. He kävivät yli 70 syrjäisessä kylässä ja levittivät enemmän kuin 800 kirjaa sekä kirjasia ja traktaatteja. He esittelivät raamatuntutkistelun kiinnostuneille noin 700 kertaa ja palasivat tutkimaan yli 200 ihmisen kanssa. Lähtiessään kohti seuraavaa kylää todistajat kuulivat usein ihmisten sanovan: ”Voisitteko jäädä tutkimaan kanssamme vielä vähän enemmän?” Eräässä pikkukaupungissa asuva mies oli pahoillaan todistajien lähdöstä, koska halusi ehdottomasti jatkaa tutkimista heidän kanssaan. Siksi hän yritti saada heidät jäämään sanomalla: ”Te olette kaataneet puun. Nyt teidän täytyy veistää ja hioa se.”

Kanada

Normand on työskennellyt useita vuosia metallinjalostamossa Montrealissa. Tauollaan hän luki säännöllisesti ruokalassa kirjasta He tutkivat Raamattua päivittäin.  Työtoverit huomasivat sen, ja jotkut heistä tulivat hänen kutsustaan tarkastelemaan päivän tekstin hänen kanssaan. Näissä lyhyissä keskusteluissa Normand pyrki erityisesti soveltamaan aineiston perhe-elämään ja ihmissuhteisiin. Mukana oli myös muuan mies yrityksen johdosta, ja myöhemmin hän pyysi Normandin toimistoonsa kiittääkseen häntä keskusteluista, jotka näyttivät vaikuttavan myönteisesti työntekijöiden elämään ja parantavan ihmissuhteita.

Kun näissä keskusteluissa alkoi olla läsnä yli 30 henkeä, yrityksen johto pyysi Normandia muodostamaan pienempiä ryhmiä eri puolille jalostamoa. Normand kertoo: ”Nykyään johdan joka päivä kolmelle ryhmälle ’päivän muistutuksen’, joksi työtoverini näitä keskusteluja kutsuvat. He pitävät niistä niin paljon, että minun poissa ollessani yksi heistä johtaa sen. Palattuani he sitten kyselevät minulta asioista, joita eivät ole ymmärtäneet.” Viiden viime vuoden ajan Normand on voinut auttaa työtovereitaan miettimään joka päivä jotain raamatunkohtaa. Tämän ansiosta yli 40 työtoveria ja heidän perheenjäsentään on oppinut totuuden.

Barbados

89-vuotias sisar Barker halusi aloittaa raamatuntutkistelun. Koska hän ei terveydentilansa vuoksi voi saarnata ovelta ovelle, hän koetti todistaa puhelimitse – tuloksetta. Kun kokouksessa oli ollut rukousta käsittelevä ohjelma, hän alkoi pyytää Jehovalta apua tutkistelun aloittamiseen. Muutamaa päivää myöhemmin hän otti mukaansa Raamatun ja lehtiä, asettui seisomaan kotinsa edustalle, vaikka se ei olekaan vilkkaan kadun varrella, ja päätti todistaa kenelle tahansa ohi kulkevalle. Hän tarjosi lehtiä miehelle, joka oli tulossa töistä kotiin. Ollessaan viikkoa myöhemmin jälleen kotinsa edessä hän tapasi saman miehen. Koska mies oli ollut kiinnostunut lehdistä  ja oli ottanut ne, sisar tarjosi hänelle Raamattu opettaa -kirjaa ja raamatuntutkistelua. Sisaren iloksi mies otti tarjouksen vastaan. Ensimmäisen kerran he tutkivat maaliskuun lopussa 2008. Myöhemmin selvisi, että mies ei asunut kovin kaukana. Muutaman viikon kuluttua hän alkoi käydä kokouksissa. Sisar Barker sanoi: ”Tiedän, että Jehova vastaa rukouksiin, mutta en uskonut, että se tapahtuisi niin pian!”

Chile

Kun eräs tienraivaajasisar nousi taksista Santiagon keskustassa sijaitsevalla alueellaan, hänen lehtikansionsa unohtui takapenkille. Kansiossa oli melkoinen määrä lehtiä sekä Valtakunnan Palveluksemme -lehtinen, johon oli kirjoitettu hänen nimensä. Sen ansiosta taksinkuljettaja löysi sisaren kaksi päivää myöhemmin pyydettyään ensin apua toisilta todistajilta, joiden näki saarnaavan tuolla alueella. Kun hän palautti tienraivaajalle lehtikansion, siinä oli pelkkä Valtakunnan Palveluksemme. Lehdet olivat tipotiessään. Kuljettaja pyyteli anteeksi selittäen, että monet matkustajat olivat selailleet lehtiä ja kysyneet, saisivatko he jonkin niistä. Yhdessä ainoassa päivässä kaikki lehdet olivat löytäneet uuden omistajan!

Nicaragua

Ernesto, joka oli ollut kapteenina armeijan erikoisjoukoissa, asui pienessä kaupungissa lähellä Karibianmeren  rannikkoa. Jairo, toisessa osassa maata asuva erikoistienraivaaja, joka oli tullut sinne saarnaamaan, tapasi Erneston ovelta-ovelle-työssä ja tarjosi hänelle raamatuntutkistelua. Ernesto kieltäytyi, mutta Jairo yritti uudelleen, ja lopulta tämä entinen sotilas suostui tutkimaan. Keskustelujen edetessä Jairo kertoi, että hänen isänsä oli ollut vastavallankumouksellisen armeijan komentaja ja oli saanut surmansa lähistöllä käydyssä taistelussa hallituksen joukkoja vastaan. Ernesto jatkoi tutkimista ja alkoi edistyä, mutta kaiken aikaa hän salasi jotain. Lopulta hänen täytyi paljastaa se. Murheissaan Ernesto selitti Jairolle, että oli komentanut joukkuetta, joka oli vanginnut Jairon isän, ja että hän oli ollut henkilökohtaisesti vastuussa tämän kuolemasta. Jairo tietenkin järkyttyi, mutta tiesi Erneston puhuvan totta, sillä tämän mainitsemat yksityiskohdat pitivät yhtä sen kanssa, mitä hän oli aikaisemmin kuullut isänsä kanssa palvelleilta sotilailta. Ernesto uskoi, että heidän ystävyytensä päättyisi siihen paikkaan. Jairo ei kuitenkaan hautonut vihaa oppilastaan kohtaan vaan jatkoi tutkistelua. Ernesto edistyi, ja hänet ja hänen vaimonsa kastettiin. Hän ja Jairo ovat edelleen ystäviä.

Venezuela

Maan länsiosassa Machiquesin kaupungista olevat veljet saarnasivat lähellä Kolumbian rajaa harvoin käydyllä alueella, jolla elää alkuperäisväestöä. Kaikki kuuntelivat heitä! Yukpa-yhdyskunnan päällikkö antoi luvan ensimmäisen muistonvieton pitämiseen tuolla seudulla. Tuoleja saatiin naapureilta ja sikäläisestä koulusta, ja läsnä oli yli 200. Tilaisuuden päätyttyä päällikkö piti yhdyskunnan puolesta kunnioittavan puheen, jossa hän sanoi: ”Haluamme kiittää Jehovan todistajia. Toivomme, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun tulette. Opetatte meille totuutta, ja olette erittäin tervetulleita!” Yli 50 sikäläistä tutkii nykyään viikoittain Raamattua.

 AASIA

MAITA 47

ASUKKAITA 4026656360

JULISTAJIA 618088

RAAMATUNTUTKISTELUJA 538957

Taiwan

Eräs sisar kirjoittaa: ”Sain tavata velipuoleni, jota en ollut koskaan nähnyt. Hän nimittäin asuu perheineen kaukaisessa paikassa, jonne on melkein mahdotonta matkustaa. Isästä ja meistä muista oli tietenkin mukava kuulla, että velipuoleni ja hänen perheensä näkivät kovasti vaivaa tullakseen käymään luonamme. Koska he asuvat alueella, jolla ei ole Jehovan todistajia, toivoin heidän nyt ottavan vastaan hyvän uutisen. Olin hyvin iloinen siitä, että velipuoleni vaimo ja tytär olivat kiinnostuneita Raamatusta. Mutta miten voisin auttaa heitä saamaan lisää tietoa Jehovan tarkoituksista, kun he palaisivat eristyksissä olevaan kotiinsa? Sain tietää, että heillä oli tietokone ja internetyhteys. Hankimme mieheni kanssa verkkokameran, ja heidän palattuaan kotiinsa jatkoimme raamatuntutkistelua sen välityksellä. Yllätyksekseni tutkistelun johtaminen onnistuu tällä tavalla mainiosti. Voimme nähdä heidän reaktionsa, kun he lukevat omaa Raamattuaan ja kirjaa, jota tutkimme. Tämä auttaa minua ymmärtämään, mitä minun on tarpeen tehdä heidän auttamisekseen. Olemme kiitollisia siitä, että meidän on tämän tekniikan avulla mahdollista kertoa totuudesta sukulaisille, joita emme muuten voisi tavoittaa.”

Nepal

16-vuotias Purnamaya asuu pienessä kaupungissa Nepalissa. Hänen setänsä antoi hänelle todistusta, ja hänelle  aloitettiin tutkistelu. Nykyään hän käy uskollisesti seurakunnan kokouksissa kerran viikossa, vaikka kokouspaikkaan on kahden ja puolen tunnin bussimatka. Se ei ole hänelle helppoa. Molemmilla hänen vanhemmillaan on lepra, ja he ovat siksi hyvin köyhiä. Aikaisin aamulla Purnamaya murskaa kiviä soraksi tukeakseen perhettään taloudellisesti. Hän tekee myös kotitöitä, esimerkiksi valmistaa ruokaa ja pesee pyykkiä, ja käy kaiken lisäksi koulua. Bussimatka kokoukseen maksaa normaalin päiväpalkan. Välillä vanhemmat suostuttelevat häntä menemään mieluummin paikkakunnan kirkkoon. Mutta Purnamaya tietää, että hän voi saada tietoa Jehovasta vain valtakunnansalilla, ja tekee siksi voitavansa päästäkseen sinne. Äskettäin hän myi rannekellonsa, jonka oli saanut lahjaksi isoäidiltään. Hän antaa kokouksissa hyviä vastauksia ja kertoo oppimastaan muille kaupunkilaisille. Hän on rohkaisuksi kaikille, jotka tuntevat hänet.

Malesia

Britannian siirtomaavallan aikana tuhansia ihmisiä tuotiin Malesiaan työskentelemään kumiplantaaseilla. Heidät sijoitettiin asumaan kyliin plantaasien alueelle, ja monet näistä kylistä ovat edelleenkin olemassa. Useisiin niistä on vaikea  päästä, eikä niitä ole merkitty karttoihin. Käydessään vapaata aluetta erään seurakunnan julistajat löysivät tällaiselta kumiplantaasilta yhden kylän. Kaksi noin 20-vuotiasta miestä, jotka olivat jo ottaneet lehtiä, olivat kiinnostuneita veljien tekemästä saarnaamistyöstä. He tarjoutuivat opastamaan veljet muihinkin kyliin. Toisin kuin veljet, he tunsivat alueen erittäin hyvin. He nousivat moottoripyörien selkään ja lähtivät johdattamaan autoja plantaasien halki kuraisia tiepahasia pitkin. Kylästä toiseen ajaminen kesti jopa 45 minuuttia. He opastivat veljet plantaaseille, joilla todistajat eivät olleet koskaan ennen käyneet. Veljien saarnatessa nämä kaksi nuorta miestä kehottivat kyläläisiä ottamaan lehdet ja pitämään huolen siitä, että ne tulisivat luettua. He veivät veljet kaikkiaan kolmeen syrjäiseen kylään. Suurelta osin näiden miesten epäitsekkään avun ansiosta annettiin paljon todistusta ihmisille, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin saaneet kuulla hyvää uutista. Viikonlopun aikana 50 tämän seurakunnan julistajaa levitti yli 5000 lehteä.

 EUROOPPA

MAITA 47

ASUKKAITA 733775190

JULISTAJIA 1542507

RAAMATUNTUTKISTELUJA 789219

Venäjä

Tatjanalla on aivokasvain. Hänelle tehtiin jokunen vuosi sitten vaikea leikkaus, minkä jälkeen hänet siirrettiin sairaalassa osastolle, jonka potilaiden toipumisesta on vain vähän toivoa. Muuan ortodoksipappi kiersi tuolla osastolla, jotta potilailla olisi tilaisuus tunnustaa syntinsä ennen kuolemaansa. Tatjana huomasi, että eräs nainen pinnisti voimansa antaakseen papille rahaa. Papin lähdettyä Tatjana kysyi naiselta, tuntuiko hänestä nyt paremmalta. ”Ei, en ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä hän sanoi”, totesi nainen apeana. Tällöin Tatjana kertoi hänelle ylösnousemustoivosta. Nainen kiitti Tatjanaa ja sanoi: ”Nyt minulla on parempi olo!” Sairaalan johtaja kuuli tapahtuneesta ja kielsi pappia palaamasta. Tatjana sitä vastoin siirrettiin erilliselle osastolle, jossa hän voisi puhua toisille. Sairaalan johtaja kysyi myös, missä osoitteessa Jehovan todistajat pitivät kokouksiaan. Ennen sairaalaan joutumista Tatjana oli pyytänyt Jehovalta voimaa jatkaa saarnaamista. Hän on varma siitä, että Jehova vastasi hänen rukoukseensa. Hän raportoi tuossa kuussa yli sata tuntia! Vaikka hänen tilansa on sittemmin huonontunut eikä hän voi enää poistua kotoaan, hänen luonaan vierailee edelleen niitä, joille hän todisti käydessään toistuvasti sairaalassa.

Georgia

Alueelle, jolla ei asu yhtään Jehovan todistajaa, määrättiin tilapäisiksi erikoistienraivaajiksi kaksi sisarta. He lähtivät tutkimaan uutta aluettaan ja eksyivät.  Kahlatessaan polviin saakka ulottuvassa lumessa ja yrittäessään löytää takaisin kotiin he väsyivät ja heille tuli kylmä. Viimein he huomasivat, että erääseen taloon johti jalanjäljet. Khatuna-niminen nuori nainen kuuli heidän lähestyvän, tuli portista ja pyysi heidät heti sisälle lämpimään taloon, mistä he olivat kiitollisia. Kuultuaan, että nämä kaksi naista olivat Jehovan todistajia, Khatuna kertoi, että samaan aikaan kun sisaret olivat rämpineet hangessa eksyksissä, hän oli perheineen rukoillut Jumalaa näyttämään, mikä on totuus. Muutamaa minuuttia myöhemmin nämä kaksi tienraivaajaa tulivat heidän talonsa luo. Khatunan mielestä tämä oli selvästi vastaus heidän rukoukseensa. Nykyään neljä tuon perheen jäsentä tutkii Raamattua ja kaksi heistä – Khatuna ja hänen anoppinsa – ovat kastamattomia julistajia.

Britannia

Reston ei ollut koskaan yrittänyt aloittaa raamatuntutkisteluja tarjoamalla niitä suoraan, mutta päätti kokeilla sitä. Ennen kuin hän koputti ensimmäiselle ovelle, hän esitti lyhyen rukouksen ja pyysi, että Jehova auttaisi häntä olemaan myönteinen. Sitten hän tarjosi raamatuntutkistelua ovenavaajalle, Andylle, joka suostui siihen oitis. Vielä samana päivänä Reston lähti viemään Andylle kirjaa Mitä Raamattu todella opettaa? Matkalla bussissa Reston huomasi, että kuljettaja oli sama mies, jolle hän jätti säännöllisesti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. Aamupäivällä saamansa hyvän vastaanoton rohkaisemana Reston päätti tarjota kuljettajalle ilmaista raamatuntutkistelua heti kun bussi olisi perillä.

Muuan iäkäs naismatkustaja tunnisti Restonin Jehovan todistajaksi ja pyysi tätä käymään hänen sairaan ystävättärensä luona rukoilemassa tämän puolesta. Reston sanoi, että hän menisi mielellään lohduttamaan tätä Raamatun avulla. Ainoan mukanaan olevan Raamattu opettaa -kirjan avulla hän näytti tuolle matkustajalle, millaista apua Raamattua tutkimalla voisi saada. Nainen sanoi, että hän haluaisi tutkia. Lähellä istuva nuori mies kuunteli heidän  keskusteluaan. Häntä kiinnostivat kirjan kuvat. Niinpä Reston antoi kirjan hänelle. Bussin päästyä perille Reston tarjosi kuljettajalle ilmaista raamatuntutkistelua. Hänen yllätyksekseen kuljettaja innostui ajatuksesta ja sanoi, että hänellä oli paljon Raamattua koskevia kysymyksiä. Reston meni nopeasti käymään lähistöllä asuvan veljen luona saadakseen toisen Raamattu opettaa -kirjan, ja illalla hän viimein pääsi Andyn luo. Andy otti kirjan mielihyvin. Raamatuntutkistelu aloitettiin, ja pian Andy alkoi soveltaa oppimaansa. Andy ja bussinkuljettaja käyvät kokouksissa, ja Reston johtaa 15:tä raamatuntutkistelua, jotka kaikki hän on aloittanut suoraa lähestymistapaa käyttäen. Nyt hän pitää huolen siitä, että hänellä on todistustyössä mukanaan useita Raamattu opettaa -kirjoja.

François ja Monica olivat olleet kahden lapsensa kanssa kenttäpalveluksessa aamupäivän ja palasivat autolleen. Heidän kaksi- ja puolivuotias tyttärensä Shaé ei kuitenkaan halunnut mennä autoon ennen kuin oli antanut jollekulle viimeisen traktaattinsa. Juuri parahiksi kadun  toiselle puolelle pysähtyi auto, josta nousi kaksi naista. Shaé antoi traktaatin Elämä rauhaisassa uudessa maailmassa toiselle heistä, ja Monica selitti, mistä siinä kerrottiin. Tämä Sierra-niminen nainen osoitti kiinnostusta ja pyysi, että Monica tulisi tutkimaan Raamattua hänen kahden teini-ikäisen sisarensa kanssa. Ensimmäisellä tutkistelukerralla Sierra kysyi, voitaisiinko hänen kahden poikansakin kanssa tutkia Raamattua. Myöhemmin myös Sierran sisarenpoika tuli mukaan tutkisteluun. Sierra oli mukana kaikissa näissä tutkisteluissa ja esitti monia kysymyksiä. Lopulta hän halusi oman tutkistelun, ja niin halusi hänen miehensäkin. Seuraavaksi Sierran äiti samoin kuin jotkut muut sukulaiset ja ystävät pyysivät raamatuntutkistelua. Sen ansiosta että Shaé oli ehdottomasti halunnut antaa jollekulle viimeisen traktaattinsa, alkoi 11 raamatuntutkistelua. Neljä näistä tutkisteluoppilaista käy säännöllisesti seurakunnan kokouksissa.

Italia

Jennifer kuuluu Milanon venäjänkieliseen seurakuntaan. Hän oli puhunut puhelimessa monta kertaa ukrainalaisen Valentinan kanssa, muttei ollut koskaan nähnyt tätä. Erään kerran he sopivat tapaavansa metroasemalla. Jotta Jennifer tunnistaisi Valentinan, tämä pukeutuisi punaiseen takkiin. Jennifer saapui asemalle ja näki punatakkisen naisen, joka selvästikin odotti jotakuta. Jennifer meni hänen luokseen ja kysyi, oliko hänen nimensä Valentina. Nainen vastasi  myöntävästi, jolloin Jennifer esitteli itsensä. Nainen ei sanonut siihen mitään. Hieman häkeltyneenä Jennifer kysyi, eikö nainen odottanutkin häntä.

Nainen vastasi kieltävästi. Kävi ilmi, että hän oli kyllä ukrainalainen, hänen nimensä oli Valentina ja hänellä oli punainen takki, mutta hän oli tullut tapaamaan jotakuta muuta! Jennifer purskahti nauruun ja selitti tilanteen. Hän myös tarjoutui näyttämään naiselle sen raamatunkohdan, jonka hän oli aikonut näyttää toiselle Valentinalle. Valentina kuunteli sen kiinnostuneena. Hän näytti Jenniferille paperinpalaa, johon hän oli jäljentänyt käsin psalmin 91, ja selitti rakastavansa Raamattua. Jennifer alkoi tutkia Raamattua tämän Valentinan kanssa. Entä miten kävi toiselle Valentinalle? Jennifer tapasi hänet myöhemmin, ja hänkin alkoi tutkia Raamattua.

Romania

Muuan veli kävi erään tuttunsa luona keskustelemassa hänen ja hänen vaimonsa kanssa Raamatusta. Pariskuntaa kiinnosti erityisesti se, mitä Raamattu opettaa miehen ja vaimon välisestä suhteesta, mutta heidän oli vaikea järjestää aikaa keskusteluihin. He pitivät suuressa arvossa terveellistä elämää, ja miehellä oli tapana käydä päivittäin lähes kymmenen kilometrin pituisella juoksulenkillä. Yritettyään moneen otteeseen jatkaa raamatullisia keskusteluja veli päätti kysyä mieheltä, voisiko hän lähteä tämän kanssa lenkille. Mies suostui siihen ilomielin. Koska veli ei ollut liiemmin kuntoillut, hän huomasi kuitenkin pian, että todistaminen ja juokseminen samaan aikaan oli uuvuttavaa. Hän kertoo: ”Saarnasin urheiluvaatteissa, ja koska en voinut pitää Raamattua kädessä, lainasin kohtia ulkomuistista.” Usean juoksulenkin jälkeen pariskunnan kiinnostus oli kasvanut siinä määrin, että heille aloitettiin säännöllinen Raamatun kotitutkistelu. Mies on tätä nykyä kastamaton julistaja. Hän toimii innokkaasti kenttäpalveluksessa ja on poikansa ja tyttärensä kanssa ilmoittautunut teokraattiseen palveluskouluun.

 AUSTRALIA JA OSEANIA

MAITA 30

ASUKKAITA 37545115

JULISTAJIA 97329

RAAMATUNTUTKISTELUJA 55266

Australia

Muuan tienraivaajaveli kirjoittaa: ”Naislääkäri nimeltä Pam pyysi, että toisin hänelle säännöllisesti lehtiemme tuoreimmat numerot. Hän on kiireinen, ja tapasin hänet kotoa vain kerran puolessa vuodessa, joten yleensä jätin lehdet hänen ovensa alle ystävällisen viestin kera. Yritettyäni tavata hänet seitsemän kuukauden ajan jätin jälleen lehdet hänen ovensa alle, ja mukana oli kutsu lähestyvään piirikonventtiin. Ilmoitin hänelle myös puhelinnumeroni, mutta hänestä ei kuulunut mitään. Konventin jälkeen marraskuussa menin taas käymään hänen luonaan ja löysin oven alta hänen jättämänsä viestin.

Viestissä Pam selitti, että hän pitää paljon lehdistä ja vie ne edelleen työtovereilleen. Nämä taas antavat ne sairaalassa potilailleen. Pam kertoi nauttineensa kovasti ’kokoontumisesta’. Hän oli lukenut konventtikutsun ja pyytänyt kolme päivää vapaata konventtia varten. Hän sanoi ottaneensa kutsusta kopioita, jotka hän oli pannut työtoveriensa postilokeroihin. Mukana oli myös lappu, jossa hän kehotti heitä ottamaan yhteyttä häneen, jos heitä kiinnostaisi lähteä konventtiin. Loppuviikosta 16 hänen lääkärikollegoistaan oli järjestänyt työstä vapaata kolme päivää päästäkseen konventtiin. Vain yksi oven alle jätetty kutsu sai nämä 17 kiinnostunutta tulemaan konventtiin kaikkina kolmena päivänä! Pamille johdetaan nyt säännöllistä tutkistelua Raamattu opettaa -kirjasta, ja hän  on järjestänyt ryhmäkeskusteluja niiden kanssa, jotka olivat konventissa.”

Muuan toinen veli kertoo: ”Kulkiessani erään talon ohi, jonne Jehovan todistajia oli kielletty tulemasta, näin kuistilla miehen ja naisen, jotka olivat poissa tolaltaan ja itkivät. Minusta tuntui, etten voisi vain kulkea ohi, koska he selvästikin tarvitsivat apua. Niinpä menin heidän luokseen ja kysyin, voisinko tehdä jotain heidän hyväkseen. Pariskunta kutsui minut sisälle ja alkoi purkaa sydäntään. He eivät olleet nähneet tytärtään kolmeen vuoteen. Nainen oli menossa syöpäleikkaukseen eikä ollut varma, selviäisikö siitä. Hän pelkäsi, ettei ehkä näkisi tytärtään enää milloinkaan. Pari päivää aikaisemmin he olivat pyytäneet apua karismaattisen kirkkonsa papilta, mutta tämä ei suhtautunut tilanteeseen vakavasti eikä tehnyt mitään. Näytin Raamatusta muutaman ajatuksen siitä, että Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.

Noin tunnin kuluttua oveen koputettiin. Luulin, että se olisi pappi, mutta ovella seisoikin hyvin pukeutunut nuori nainen. Hän oli pariskunnan kauan kadoksissa ollut tytär! Hetki oli mitä liikuttavin, joten ehdotin, että minun olisi parasta lähteä. Yllätyksekseni tytär kuitenkin pyysi minua jäämään, sillä hänellä oli vanhemmilleen jotain kerrottavaa. Hän kertoi, että oli langennut juopottelemaan ja käyttämään huumeita ja että hänen asiansa olivat olleet aivan retuperällä, mutta Raamatun tutkiminen oli saanut hänet nyt palaamaan kotiin. Hän halusi elvyttää suhteensa vanhempiinsa. Hänet oli vähän aikaa sitten kastettu Jehovan todistajaksi.”

Muutama päivä tämän jälkeen pappi tuli käymään pariskunnan luona. Hän sai tietää, että tytär oli palannut, koska hänestä oli tullut Jehovan todistaja. Pappi ei sanonut sanaakaan vaan lähti kävelemään ulos talosta. Mies huusi hänen peräänsä ja pyysi häntä ottamaan pöydältä  kirjeen. Se oli kirje, jossa pariskunta ilmoitti eroavansa kirkosta.

Papua-Uusi-Guinea

23 veljeä ja sisarta lähti todistamaan harvoin käydylle alueelle. Jalkaisin taitettava matka oli vaikea, sillä heidän oli kiivettävä vuorille ja ylitettävä jokia. Eräässä kylässä yksi sisarista tapasi anglikaanipapin, joka ilahtui kuullessaan Danielin 2:44:n selityksen. Hän sanoi sisarelle: ”Olemme täällä kuin eksyneitä lampaita.” Pappi otti lehtiä ja kirjasia ja pyysi saada myös Raamatun.

Kolme päivää myöhemmin eräässä toisessa kylässä kaksi sisarta keskusteli kahden nuoren naisen kanssa, jotka kuuntelivat mielellään Valtakunnan sanomaa. Kun heidän isänsä palasi myöhemmin samana iltapäivänä ulkoa, he kertoivat hänelle, mitä olivat oppineet Raamatusta. Isä sanoi, että hän halusi itsekin kuulla tuon suurenmoisen sanoman. Hän järjesti niin, että tapaisi kaikki veljet ja sisaret majassa, jossa nämä yöpyivät. Mies oli kylän päällikkö ja huolehti siitä, että veljille tehtiin ja lähetettiin ruokaa. Myöhemmin illalla hän käveli veljien luo lamppu kädessään, ja muut kyläläiset seurasivat hänen vanavedessään. ”Olemme yllättyneitä siitä, että olette täällä, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun Jehovan todistajat tulevat kyläämme”, he sanoivat. Veljet näyttivät heille Matteuksen 24:14:stä syyn käyntiinsä. He kuvailivat siunauksia, joita Valtakunta tuo, ja jättivät kirjallisuutta.

Matkan viidentenä päivänä veljet saapuivat erääseen kylään yhden tienoilla iltapäivällä. Kyläläiset luulivat heidän jäävän yöksi ja alkoivat valmistaa katosta, jossa he voisivat nukkua. Veljet kuitenkin selittivät, että he halusivat puhua kaikkien kanssa ja jatkaa sitten matkaa samana päivänä. Todistusta päästiin antamaan kaikille kyläläisille mukaan lukien päällikkö, joka otti kirjallisuutta ja antoi siitä vastineeksi kookospähkinöitä, banaaneja ja papaijoita.

 Fidži

Maaseudulla tienraivaajat käyvät kenttäpalveluksessa jalkaisin ja kulkevat teitä, jotka ovat joko pölyisiä tai kuraisia. Nagamma ja hänen tyttärensä Reshma, jotka ovat vakituisia tienraivaajia, pyysivät Ushla-nimistä sokeaa sisarta toimimaan kanssaan tienraivaajana yhden kuukauden. Niinpä he kävelivät joka päivä monta kilometriä tukien Ushlaa kummastakin käsipuolesta. Eräänä sateisena päivänä muuan perhe istuskeli talonsa kuistilla ja katseli, miten nämä kolme sisarta onnistuivat väistelemään tielle syntyneitä kuralammikkoja. Sitten he näkivät, että sokea sisar astui lammikkoon ja kuraa roiskui hänen jalalleen. Sisaret pysähtyivät pyyhkimään kuran pois. Perheen isä ei voinut hillitä uteliaisuuttaan vaan  pyysi sisaria luokseen. Hän sanoi: ”Näemme teidät kolme joka päivä kävelemässä. Minne te oikein olette matkalla?” Sisaret selittivät, että he olivat menossa johtamaan raamatuntutkistelua. Siihen mies totesi, että hänkin haluaisi kuulla heidän sanomansa, kun se kerran oli niin tärkeä, että heidän täytyi kävellä pitkiä matkoja kertoakseen siitä toisille. Perheen kanssa alettiin tutkia Raamattua.

Guam

Filippiineiltä kotoisin oleva nuori nainen, Liza, oli palvelijana Tinianin saarella. Usein kun Jehovan todistajat kävivät talossa, jossa hän asui ja työskenteli, hän pyysi Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. Vaikka hän sanoikin pitävänsä lehdistä, hän käytti niitä todellisuudessa sytykkeenä.

Vuoden 2007 keväällä Liza menetti työpaikkansa, ja koska hänellä ei ollut enää asuntoa, hän nukkui rannalla. Eräänä päivänä hän käveli valtakunnansalin ohi, jonka ulkopuolella kaksi sisarta istui varjossa. He pyysivät Lizan luokseen, tarjosivat hänelle mangoja ja alkoivat keskustella hänen kanssaan ystävällisesti. Seuraavana päivänä hän kulki jälleen valtakunnansalin ohi, ja sisaret juttelivat taas hänen kanssaan. Liza sanoi: ”Toivottavasti voin jonain päivänä tulla kirkkoonne.” Vaikka sisaret olivat hieman hämillään siitä, etteivät jo olleet kutsuneet häntä valtakunnansaliin, he kannustivat häntä tulemaan kokoukseen tuona iltana. Liza otti kutsun vastaan, sillä hän toivoi todistajien auttavan häntä löytämään työtä.

Kokouksessa Lizaan teki vaikutuksen veljien ja sisarten vilpittömyys sekä heidän kiinnostuksensa ihmisiin. Liza puhkesi kyyneliin tajutessaan, että hän oli tullut kokoukseen vain itsekkäistä syistä. Hän muisti myös kaikki ne lehdet, jotka hän oli polttanut. Veljien ja sisarten osoittama rakkaus vetosi häneen, ja siitä lähtien hän alkoi tutkia Raamattua säännöllisesti ja käydä kaikissa kokouksissa. Hän löysi työpaikan ja pätevöityi julistajaksi. Helmikuussa 2008 hänet kastettiin.

[Kuva s. 45]

Madalena

[Kuva s. 48]

”Vartiotornin” tutkistelu moottoriveneessä

[Kuva s. 50]

Sisar Barker odottaa kärsivällisesti voidakseen saarnata ohikulkijoille.

[Kuva s. 53]

Purnamaya valmistaa soraa tukeakseen perhettään taloudellisesti.

[Kuva s. 54]

Intialaisnaiselle todistetaan kumiplantaasilla.

[Kuva s. 57]

Reston tutkimassa Andyn kanssa

[Kuva s. 58]

Shaé

[Kuva s. 63]

Nagamma ja Reshma auttavat Ushlaa.