Espanja, Portugali ja paavit olivat jo pohtineet, kenelle vasta löydetyt alueet kuuluisivat. Paavi Nikolaus V takasi vuonna 1455 Portugalille yksinoikeuden tutkia Afrikan Atlantin puoleisen rannikon maita ja saaria sekä ottaa haltuunsa kaiken niistä löytämänsä. Vuonna 1479 tehdyn Alcáçovasin sopimuksen mukaisesti Portugalin kuningas Alfonso V ja hänen poikansa Juhana luovuttivat Kanariansaaret Espanjan kuningasparin Ferdinandin ja Isabellan hallintaan. Vastineeksi Espanja tunnusti, että Portugalilla on yksinoikeus käydä kauppaa Afrikassa ja ottaa hallintaansa Azorit, Kap Verden saaret ja Madeira. Kaksi vuotta myöhemmin paavi Sikstus IV vahvisti sopimuksen ja tarkensi sitä toteamalla, että kaikki uudet löydöt Kanariansaarten etelä- ja itäpuolella kuuluisivat Portugalille.

Juhana, josta oli nyt tullut Portugalin kuningas Juhana II, kuitenkin vaati Kolumbuksen löytämiä alueita Portugalille. Espanjan hallitsijat eivät nielleet tätä, vaan vetosivat uuteen paaviin, Aleksanteri VI:een, saadakseen oikeuden asuttaa Kolumbuksen löytämät alueet ja käännyttää niiden asukkaat kristillisyyteen.

Vastaukseksi Aleksanteri laati kolme virallista säädöstä. Ensimmäisessä niistä uusien alueiden omistus annettiin  ”Kaikkivaltiaan Jumalan valtuutuksella” yksinomaan ja pysyvästi Espanjalle. Toisessa määrättiin, että noin 560 kilometrin päässä Kap Verden saarista länteen kulkisi pohjois-eteläsuuntainen jakolinja. Kaikki sen länsipuolelta löydetyt ja vielä löytämättömät alueet kuuluisivat Espanjalle. Yhdellä kynän vedolla paavi jakoi maailman kahtia! Kolmas säädös näytti laajentavan Espanjan herruuden kohti itää aina Intiaan asti. Tämä tietenkin raivostutti Juhanan, jonka alamaiset olivat vastikään onnistuneet kiertämään Afrikan eteläkärjen ja ulottamaan näin Portugalin valta-alueen Intian valtamerelle.

Juhana, Aleksanteriin * tympääntyneenä, kävi neuvotteluja suoraan Ferdinandin ja Isabellan kanssa. Kirjailija William Bernstein sanoo: ”Espanjan monarkit, jotka pelkäsivät häikäilemättömiä portugalilaisia ja joilla oli jo tarpeeksi työtä juuri löydetyn Uuden maailman vuoksi, olivat enemmän kuin halukkaita pyrkimään järkevään sovitteluratkaisuun.” Niinpä vuonna 1494 allekirjoitettiin niin kutsuttu Tordesillasin sopimus samannimisessä Espanjan kaupungissa.

Tordesillasin sopimus säilytti pohjois-eteläsuuntaisen jakolinjan, jonka Aleksanteri oli määrittänyt, mutta siirsi sitä 1 480 kilometriä lännemmäksi. Afrikan ja Aasian ajateltiin nyt ”kuuluvan” Portugalille ja Uuden maailman Espanjalle. Jakolinjan siirtäminen toi kuitenkin Portugalille laajan, tuolloin vielä tuntemattoman alueen, joka on nykyään osa Brasiliaa.

Säädökset, joiden nojalla Espanja ja Portugali saivat hallita ja puolustaa vasta löydettyjä alueita, johtivat runsaaseen verenvuodatukseen. Ne paitsi jättivät huomiotta alueiden asukkaiden oikeudet – mikä johti heidän alistamiseensa ja riistämiseensä – myös poikivat vuosisatojen ajan kansojen välisiä taisteluita vallasta ja merenkulun vapaudesta.