JOS olet menettänyt jonkun rakkaan ihmisen, olet saattanut kokea hyvin monenlaisia tunteita, kuten surua, yksinäisyyttä ja avuttomuutta. Ehkä olet tuntenut myös vihaa, syyllisyyttä ja pelkoa. Olet jopa saattanut miettiä, onko elämä enää elämisen arvoista.

On hyvä muistaa, että sureminen ei ole heikkouden merkki. Se kertoo siitä, miten tärkeä läheisesi oli sinulle. Mutta onko surua mahdollista jotenkin lievittää?

Vaikka sinusta tuntuisi siltä, että tuska ei väisty koskaan, seuraavien ehdotusten noudattaminen voi helpottaa oloasi.

ANNA ITSESI SURRA

Kaikki eivät sure samalla tavalla eivätkä yhtä kauan. Itkeminen on kuitenkin yksi keino purkaa kipeitä tunteita. Aiemmin mainittu Vanessa sanoo: ”Minä vain itkin. Tuska piti jotenkin päästää ulos.” Sofía, jonka sisar kuoli odottamatta, kertoo: ”Omien ajatusten ja tunteiden käsitteleminen on todella tuskallista. Se on kuin avaisi ja puhdistaisi tulehtunutta haavaa. Kipu on lähes sietämätön, mutta siten haava voi parantua.”

PUHU AJATUKSISTASI JA TUNTEISTASI

On luonnollista haluta olla aika ajoin itsekseen. Suru on silti raskas taakka kannettavaksi yksin. Isänsä menettänyt 17-vuotias Jared muistelee:  ”Puhuin tunteistani toisille. En tiedä, ymmärsikö kukaan, mitä yritin sanoa, mutta oloani helpotti jo se, että sain puhua.” Janice, jota lainattiin ensimmäisessä artikkelissa, lisää: ”Oli äärimmäisen lohduttavaa puhua muiden kanssa. He ymmärsivät minua, enkä tuntenut itseäni niin yksinäiseksi.”

OTA APU VASTAAN

Eräs psykologi sanoo: ”Ne läheisensä menettäneet, jotka antavat ystäviensä ja sukulaistensa auttaa tässä alkuvaiheessa [sokkivaiheessa], selviävät tavallisesti helpommin surun seuraavista vaiheista.” Kerro ystävillesi, miten he voivat olla avuksi. Todennäköisesti he haluavat auttaa, mutteivät ehkä tiedä miten. (Sananlaskut 17:17.)

ETSI TUKEA JUMALALTA

Tina kertoo: ”Kun mieheni kuoli äkillisesti syöpään, menetin ihmisen, jolle olin voinut uskoutua. Niinpä puhuin Jumalalle aivan kaikesta! Pyysin joka aamu, että hän auttaisi minua selviytymään tuosta päivästä. Jumala auttoi minua niin monin tavoin, ettei niitä pysty edes luettelemaan.” Tarsha, joka oli äitinsä kuollessa 22-vuotias, sanoo: ”Raamatun lukeminen joka päivä lohdutti minua. Sain aina jotakin myönteistä ajateltavaa.”

KUVITTELE MIELESSÄSI TULEVA YLÖSNOUSEMUS

Tina jatkaa: ”Aluksi en saanut lohtua ylösnousemustoivosta, koska olisin tarvinnut miestäni – ja poikani olisivat tarvinneet isäänsä – juuri tuolloin. Mutta nyt, neljä vuotta myöhemmin, tuo toivo on minulle kuin pelastusköysi, josta pidän tiukasti kiinni. Kuvittelen mielessäni ajan, jolloin näen hänet jälleen, ja se tuo minulle iloa ja mielenrauhaa.”

Suru ei todennäköisesti hellitä saman tien. Se mitä Vanessa sanoo omasta kokemuksestaan, on kuitenkin huojentavaa: ”Voi tuntua, ettei surusta pääse koskaan yli, mutta ajan myötä se helpottaa.”

Vaikka syvä kaipaus ei katoaisikaan, elämä on silti elämisen arvoista. Menetyksestäsi huolimatta voit iloita lämpimistä ystävyyssuhteista ja elää merkityksellistä elämää, koska rakastava Jumala auttaa sinua. Pian koittaa se aika, jolloin Jumala herättää kuolleet. Hän haluaa, että saat jälleen nähdä läheisesi ja halata häntä. Silloin tuskasi haihtuu täysin, eikä se palaa enää koskaan.