1, 2. Mikä harvinaislaatuinen kunnia Jehovan todistajilla on, ja mitä ajattelet siitä?

MONET pitävät suurena kunniana tulla palkituksi jostakin huomattavasta saavutuksesta. Jotkut ovat esimerkiksi saaneet Nobelin palkinnon siitä, että ovat rakentaneet innokkaasti rauhaa toisilleen vihamielisten tai kylmäkiskoisten osapuolten välille. On kuitenkin paljon suurempi kunnia toimia Jumalan valtuuttamana lähettiläänä tai lähettinä ja auttaa ihmisiä solmimaan rauhaisat suhteet Luojaansa!

² Jehovan todistajina meillä on tämä harvinaislaatuinen kunnia. Jumalan ja Kristuksen toimeksiannosta pyydämme hartaasti ihmisiä: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20.) Jehova vetää ihmisiä puoleensa meidän välityksellämme. Näin on miljoonia ihmisiä yli 235 maassa autettu saamaan läheinen suhde Jumalaan ja toivo ikuisesta elämästä. (Tit. 2:11.) Esitämme sydämellisen kutsun kaikille, ”jotka tahtovat, ottaa elämän vettä ilmaiseksi” (Ilm. 22:17). Koska arvostamme tätä suurenmoista tehtävää ja huolehdimme siitä tunnollisesti, meitä voidaan hyvällä syyllä kutsua kansaksi, joka on ”palavan innokas hyviin tekoihin” (Tit. 2:14). Tarkastelemme nyt sitä, millä tavoin palava intomme hyviin tekoihin vetää ihmisiä Jehovan puoleen. Tämä toteutuu ensinnäkin saarnaamistyömme välityksellä.

3. Mistä ”Jehovan palava into” saa meidät vakuuttuneiksi?

³ Jesajan 9:7:ssä kerrotaan, mitä Jumalan Pojan hallitusvalta tulee tekemään, ja jakeen lopussa todetaan: ”Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan palava into.” Nämä sanat osoittavat taivaallisen Isämme olevan erittäin kiinnostunut ihmiskunnan pelastamisesta. Jehovan esimerkki innokkuudesta ilmaisee selvästi, että häneltä saamamme julistustyö ansaitsee antaumuksemme,  palavan intomme ja varauksettoman tukemme. Kun meillä on voimakas halu auttaa ihmisiä tuntemaan Jumala, heijastamme hänen intoaan. Olemmeko Jumalan työtovereina päättäneet julistaa hyvää uutista niin paljon kuin olosuhteemme sallivat? (1. Kor. 3:9.)

4. Miten Jeesus antoi mallin palavasta innosta ja hellittämättömyydestä sananpalveluksessa?

⁴ Myös Jeesus oli palavan innokas ja antoi täydellisen mallin hellittämättömyydestä sananpalveluksessa. Katkerasta vastustuksesta huolimatta hän säilytti intonsa saarnaamistyössä maanpäällisen elämänsä tuskalliseen loppuun asti. (Joh. 18:36, 37.) Kun Jeesuksen uhrikuoleman hetki lähestyi, hän alkoi yhä määrätietoisemmin auttaa toisia tuntemaan Jehovan.

5. Miten Jeesus toimi sopusoinnussa viikunapuuvertauksen kanssa?

⁵ Esimerkiksi vuoden 32 syksyllä Jeesus kertoi vertauksen miehestä, jonka viinitarhassa kasvanut viikunapuu ei ollut kantanut hedelmää kolmeen vuoteen. Kun viinitarhuria käskettiin kaatamaan puu, hän pyysi aikaa sen lannoittamiseen. (Lue Luukkaan 13:6–9.) Jeesuksen saarnaamistyön hedelmäksi voitiin tuohon aikaan laskea vain pieni joukko opetuslapsia. Mutta kuten vertaus viinitarhurista antoi ymmärtää, Jeesus käytti lyhyen jäljellä olevan ajan – noin kuusi kuukautta – entistä tehokkaammin sananpalvelukseen Juudeassa ja Pereassa. Ennen kuolemaansa hän itki maanmiestensä vuoksi, jotka olivat ”kuulleet osoittamatta vastakaikua” (Matt. 13:15; Luuk. 19:41).

6. Miksi meidän pitäisi tehostaa sananpalvelustamme?

⁶ Eikö meidän, jotka elämme pitkällä lopun ajassa, olekin elintärkeää tehostaa sananpalvelustamme? (Lue Danielin 2:41–45.) On suurenmoinen etuoikeus olla Jehovan todistaja! Vain meillä on tarjottavana toivo todellisista ratkaisuista ihmiskunnan ongelmiin. Hiljattain eräs kolumnisti sanoi, että se miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille, kuuluu kysymyksiin, joihin ei ole vastausta. Me pidämme paitsi kristillisenä velvollisuutena myös ilona ja kunniana kertoa Raamatun vastaukset näihin kysymyksiin kaikille, jotka haluavat kuunnella. Meillä on hyvät syyt olla ”hengestä palavia” toteuttaessamme Jumalalta saamaamme tehtävää (Room. 12:11). Jehovan siunauksen ansiosta voi innokas työmme evankelistoina auttaa toisia tuntemaan hänet ja rakastamaan häntä.

7, 8. Miten uhrautuva asenne tuottaa kunniaa Jehovalle?

⁷ Apostoli Paavalin tavoin mekin saatamme joutua kokemaan palveluksemme vuoksi unettomia öitä tai ruoan puutetta (2. Kor. 6:5). Paavalin uhrautuvuus saattaa tuoda mieleemme tienraivaajat, jotka asettavat sananpalveluksen ensi sijalle elämässään samalla kun he huolehtivat aineellisista tarpeistaan. Lisäksi muistamme antaumuksellisia lähetystyöntekijöitä, jotka ”vuodattavat [itseään] niin kuin juomauhria” palvellessaan vieraissa maissa (Fil. 2:17). Ahkerat seurakunnan vanhimmat joutuvat ehkä jättämään väliin aterioita tai saattavat menettää yöunensa kantaessaan huolta Jehovan lampaista. Keskuudessamme on myös iäkkäitä ja heikkokuntoisia, jotka tekevät parhaansa ollakseen läsnä seurakunnan kokouksissa ja osallistuakseen kenttäpalvelukseen. Sydämemme täyttyy arvostuksesta ajatellessamme kaikkia näitä uhrautuvaisia Jumalan palvelijoita. Tällaiset ponnistelut vaikuttavat siihen, miten muut ihmiset suhtautuvat sananpalvelukseemme.

⁸ Lincolnshiressä Britanniassa ilmestyvän Boston Target -lehden lukija kirjoitti lehden toimitukseen: ”Ihmiset ovat menettämässä luottamuksensa uskontoihin  – –. Mitä kirkonmiehet oikein puuhaavat kaiket päivät? Eivät he ainakaan ole liikkeellä tapaamassa ihmisiä kuten Kristus – –. Ainoa uskonto, joka näyttää välittävän, on Jehovan todistajat, jotka menevät ihmisten luokse ja saarnaavat sydämestään totuutta.” Nautinnonhalun kyllästämässä maailmassa uhrautuva asenteemme tuottaa paljon kunniaa Jehova Jumalalle (Room. 12:1).

9. Mikä kannustaa meitä pysymään palavan innokkaina sananpalveluksessa?

⁹ Mitä voimme tehdä, jos olemme menettämässä intoamme sananpalvelusta kohtaan? On hyvä miettiä, mitä Jehova parhaillaan saa aikaan saarnaamistyön välityksellä. (Lue Roomalaiskirjeen 10:13–15.) Voidakseen pelastua ihmisten täytyy kääntyä Jehovan nimen puoleen uskossa. He eivät kuitenkaan tee niin, jos emme saarnaa heille. Tämän pitäisi saada meidät pysymään palavan innokkaina hyviin tekoihin ja julistamaan uutterasti Valtakunnan hyvää uutista.

10. Miksi hyvällä käytöksellämme on suuri merkitys?

¹⁰ Niin tärkeää kuin intomme saarnaamistyössä onkin, se ei yksin saa ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Toisena piirteenä hyviin tekoihin, jotka vetävät ihmisiä Jumalan puoleen, kuuluu kristillinen käytös. Paavali korosti käytöksemme tärkeyttä kirjoittaessaan: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi.” (2. Kor. 6:3.) Tervehenkinen puheemme ja rehti menettelymme kaunistavat Jumalan opetuksen ja tekevät hänen palvonnastaan vetoavampaa muiden silmissä (Tit. 2:10). Saammekin usein myönteistä palautetta vilpittömiltä ihmisiltä, jotka tarkkailevat Kristuksen mallin mukaista käytöstämme.

11. Miksi meidän täytyy miettiä vakavasti sitä, miten käytöksemme vaikuttaa toisiin?

¹¹ Vaikka hyvällä käytöksellämme on  usein myönteinen vaikutus ihmisiin, niin toisaalta huono käytös voi saada heidät sulkemaan korvansa totuudelta. Olemmepa siis töissä, kotona tai koulussa, vältämme antamasta kenellekään perusteita moittia palvelustamme tai käytöstämme. Jos harjoittaisimme tahallamme syntiä, seuraukset olisivat meille tuhoisia (Hepr. 10:26, 27). Tämän tulisi saada meidät miettimään vakavasti sitä, mitä teemme ja miten se vaikuttaa toisiin. Kun maailman moraalimittapuut madaltuvat, rehelliset ihmiset näkevät entistä selvemmin ”eron – – Jumalaa palvelevan ja häntä palvelemattoman välillä” (Mal. 3:18). Hyvällä kristillisellä käytöksellämme on siis tärkeä osa siinä, että ihmiset tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa.

12–14. Millä tavoin kestävyytemme uskonkoetuksissa vaikuttaa siihen, miten muut suhtautuvat palvelukseemme? Kerro esimerkki.

¹² Korinttilaiskirjeessään Paavali kertoi kokeneensa ahdistuksia, vaikeuksia, pieksemistä ja vankeutta. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 6:4, 5.) Kun me kohtaamme uskonkoetuksia, kestävyytemme voi saada silminnäkijät ottamaan vastaan totuuden. Asiaa valaisee seuraava tapaus. Eräällä paikkakunnalla Angolassa jotkut yrittivät hankkiutua eroon Jehovan todistajista. He saartoivat kaksi kastettua todistajaa ja kolmekymmentä kokouksissa käyvää kiinnostunutta. Sitten paikalliset asukkaat koottiin katselemaan, kun vastustajat ruoskivat viattomat uhrinsa verille. Edes naisia ja lapsia ei säästetty tältä julmuudelta. Tarkoituksena oli, ettei kukaan enää uskaltaisi kuunnella Jehovan todistajia. Tuon julkisen pieksemisen jälkeen monet paikkakuntalaiset kuitenkin lähestyivät todistajia ja pyysivät, että heidän kanssaan alettaisiin tutkia Raamattua. Valtakunnan julistustyö on sittemmin mennyt eteenpäin, ja tuloksena on ollut huomattavaa kasvua sekä monia siunauksia.

¹³ Kuten tämä esimerkki osoittaa, lujalla asenteellamme Raamatun periaatteiden puolesta voi olla kauaskantoinen vaikutus toisiin. Aikanaan Pietarin ja muiden apostolien rohkea asenne varmasti kannusti monia tulemaan sovitetuiksi Jumalan kanssa (Apt. 5:17–29). Meidänkin luja asenteemme oikeiden asioiden puolesta voi herättää vastakaikua koulu- ja työtovereissamme tai perheemme jäsenissä.

¹⁴ Joka hetki jossain päin maailmaa veljemme kohtaavat vainoa. Esimerkiksi Armeniassa on suunnilleen 40 veljeä vangittuna puolueettomuutensa takia ja todennäköisesti kymmeniä vielä vangitaan tulevina kuukausina. Eritreassa pidetään vankilassa 55:tä Jehovan palvelijaa, joista jotkut ovat yli 60-vuotiaita. Etelä-Koreassa noin 700 todistajaa on vangittuna uskonsa tähden. Tilanne on siellä jatkunut samanlaisena yli 60 vuoden ajan. Rukoilemme, että vainottujen veljiemme uskollisuus tuo kunniaa Jumalalle ja auttaa vanhurskautta rakastavia ihmisiä asennoitumaan tosi palvonnan puolelle (Ps. 76:8–10).

15. Miten rehellisyytemme voi vetää toisia totuuden puoleen?

¹⁵ Myös rehellisyytemme saattaa vetää ihmisiä totuuden puoleen. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 6:4, 7.) Tätä valaisee seuraava kokemus. Eräs sisar oli laittamassa rahaa linja-auton lippuautomaattiin, kun muuan tuttava sanoi hänelle, ettei lippua kannattanut ostaa, koska matka oli niin lyhyt. Sisar selitti, että oli oikein maksaa matka, vaikka se olisi vain yhden pysäkinvälin pituinen. Tämän jälkeen tuo tuttava jäi pois linja-autosta. Silloin linja-autonkuljettaja kääntyi sisaren puoleen ja kysyi: ”Oletteko Jehovan todistaja?” ”Kyllä”, hän sanoi ja jatkoi: ”Mikä sai teidät kysymään sitä?” Kuljettaja vastasi: ”Kuulin keskustelunne lipun ostamisesta ja tiedän, että Jehovan todistajat ovat niitä ani harvoja, jotka maksavat matkansa ja ovat rehellisiä kaikessa.” Joitakin kuukausia myöhemmin tuota sisarta lähestyi kokouksessa  mies, joka sanoi: ”Tunnetko minut? Olen se linja-autonkuljettaja, joka puhui kanssasi lipun ostamisesta. Nähtyäni, miten menettelit, päätin alkaa tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa.” Rehellisyytemme todistaa toisille, että olemme luotettavia sananpalvelijoita.

16. Mitä voi tapahtua, kun ilmaisemme pitkämielisyyttä, rakkautta ja huomaavaisuutta? Kerro esimerkki siitä, miten jotkut uskonnolliset johtajat menettelevät.

¹⁶ Myös se, että ilmaisemme pitkämielisyyttä, rakkautta ja huomaavaisuutta, vetää ihmisiä Jehovan puoleen. Tarkkailtuaan meitä jotkut haluavat ehkä oppia lisää Jehovasta, hänen tarkoituksestaan ja hänen kansastaan. Tosi kristittyjen asenne ja käytös ovat jyrkkä vastakohta niiden ihmisten ulkonaiselle hurskastelulle, joiden palvonta on usein vain ulkokultaista teeskentelyä. Jotkut uskonnolliset johtajat ovat rikastuneet huijaamalla kannattajiaan ja ostaneet sitten kalliita asuntoja ja autoja – tai eräässäkin tapauksessa jopa ilmastoidun rakennuksen koiria varten. Läheskään kaikilla, jotka väittävät seuraavansa Kristusta, ei ole edes aikomusta antaa opetusta ”ilmaiseksi” (Matt. 10:8). Sen sijaan he muinaisen Israelin turmeltuneiden pappien tavoin opettavat ”maksusta” ja kaiken lisäksi vielä enimmäkseen Raamatun vastaisesti (Miika 3:11). Tällainen ulkokultainen käytös ei auta ketään tulemaan sovitetuksi Jumalan kanssa.

17, 18. a) Miten jumalinen käytöksemme tuottaa kunniaa Jehovalle? b) Mikä kannustaa sinua pysymään hellittämättömänä hyvissä teoissa?

¹⁷ Toisaalta aidot kristilliset opetukset ja hyvät teot lähimmäisiä kohtaan koskettavat ihmisten sydäntä. Kerran kun eräs tienraivaajaveli oli saarnaamassa ovelta ovelle, muuan iäkäs leskinainen kieltäytyi suoralta kädeltä ottamasta häntä vastaan. Nainen kertoi, että hän oli ovikellon soidessa seissyt tikapuilla keittiössä ja yrittänyt vaihtaa hehkulamppua. Veli sanoi naiselle, ettei tämän olisi turvallista tehdä sitä omin päin. Sitten veli kävi vaihtamassa lampun ja jatkoi matkaansa. Kun naisen poika kuuli tapahtuneesta, se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän yritti löytää veljen ilmaistakseen tälle kiitollisuutensa. Myöhemmin pojalle aloitettiin raamatuntutkistelu.

¹⁸ Miksi olet päättänyt olla hellittämätön hyvissä teoissa? Kenties siksi, että tiedät innokkaan sananpalveluksen ja Jehovan tahdon mukaisten tekojen tuovan kunniaa hänelle ja auttavan toisia pelastumaan. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 10:31–33.) Palava intomme hyviin tekoihin – halu saarnata hyvää uutista ja käyttäytyä jumalisesti – kumpuaa syvästä rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan (Matt. 22:37–39). Innokkuutemme hyviin tekoihin palkitaan runsain mitoin ilolla ja tyytyväisyydellä jo nyt. Lisäksi voimme odottaa aikaa, jolloin koko ihmiskunta ilmaisee palavaa intoa tosi palvonnan puolesta Luojamme Jehovan kunniaksi.