Psalmit 104:1–35
104 Haluan ylistää Jehovaa.+
Jumalani Jehova, sinä olet hyvin suuri.+
Pukunasi on majesteettisuus* ja loisto.+
2 Sinä verhoudut valoon+ kuin vaatteeseen,pingotat taivaan kuin telttakankaan.+
3 Jumala asettaa ylähuoneidensa hirret ylös vesien keskelle,*+tekee pilvistä vaununsa,+kulkee tuulen siivillä.+
4 Hän tekee enkeleistään henkiä,palvelijoistaan leimuavan tulen.+
5 Hän on asettanut maan perustuksilleen,+sitä ei horjuteta paikoiltaan milloinkaan.+
6 Sinä peitit sen syvillä vesillä kuin vaatteella.+
Vedet seisoivat vuorten yläpuolella.
7 Sinun nuhtelustasi vedet pakenivat,+sinun jylinästäsi ne juoksivat pois pakokauhun vallassa
8 – vuoret kohosivat+ ja laaksot laskeutuivat –paikkaan, jonka määräsit niille.
9 Sinä asetit rajan, jota ne eivät saa ylittää,+jotteivät ne enää peittäisi maata.
10 Jumala lähettää lähteitä laaksoihin,*vuorten välistä ne valuvat.
11 Kaikki maan villieläimet saavat niistä vettä,villiaasit sammuttavat janonsa.
12 Niiden yläpuolella yöpyvät taivaan linnut,tiheässä lehvistössä ne laulavat.
13 Hän kastelee vuoria ylähuoneistaan.+
Hänen työnsä hedelmästä maa tulee kylläiseksi.+
14 Hän saa ruohon kasvamaan karjaa vartenja kasvillisuuden ihmisten tarpeisiin,+niin että maa tuottaa ravintoa:
15 viiniä, joka tekee ihmisen sydämen iloiseksi,+öljyä, joka saa kasvot kiiltämään,ja leipää, joka antaa voimaa kuolevaisen ihmisen sydämelle.+
16 Jehovan puut tulevat kylläisiksi,Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut
17 ja joihin linnut tekevät pesänsä.
Kattohaikaran+ koti on katajassa.
18 Korkeat vuoret ovat villivuohia varten,+kalliot ovat tamaanien turvapaikka.+
19 Sinä olet tehnyt kuun osoittamaan aikaa,ja aurinko tietää hyvin, milloin laskea.+
20 Sinä saat pimeyden laskeutumaan, ja tulee yö,+jolloin kaikki metsän eläimet lähtevät liikkeelle.
21 Nuoret leijonat karjuvat saalista+ja pyytävät ruokaa Jumalalta.+
22 Kun aurinko nousee,ne vetäytyvät makaamaan kätköpaikkoihinsa.
23 Ihminen lähtee töihinja ahertaa iltaan asti.
24 Miten paljon oletkaan tehnyt, Jehova!+
Olet tehnyt kaiken viisaasti.+
Maa on täynnä kaikkea, mitä olet luonut.
25 Sitten on meri, suuri ja aava,ja siinä vilisee lukemattomia elollisia, pieniä ja suuria.+
26 Siellä kulkevat laivatja Leviatan,*+ jonka loit leikkimään siinä.
27 Ne kaikki odottavat,että sinä annat niille ruoan ajallaan.+
28 Ne kokoavat, mitä annat niille.+
Ne saavat kyllikseen hyvää, kun avaat kätesi.+
29 Kun kätket kasvosi, ne kauhistuvat.
Jos otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun.+
30 Jos lähetät henkesi, syntyy elämää,+ja sinä uudistat maan kasvot.
31 Jehovan kunnia pysyy ikuisesti.
Jehova iloitsee teoistaan.+
32 Hän katsoo maata, ja se vapisee,hän koskettaa vuoria, ja ne savuavat.+
33 Minä laulan Jehovalle+ läpi elämäni,laulan ylistyslauluja* Jumalalleni niin kauan kuin elän.+
34 Kunpa ajatukseni miellyttäisivät häntä.*
Minä iloitsen Jehovasta.
35 Syntiset häviävät maan päältä,eikä pahoja enää ole.+
Haluan ylistää Jehovaa. Ylistäkää Jahia!*
Alaviitteet
^ Tai ”arvokkuus”.
^ Kirjaim. ”hirret vesiin”.
^ Tai ”laulan ja soitan”.
^ Tai mahd. ”Kunpa häntä koskevat mietteeni olisivat miellyttäviä”.
^ Tai ”Halleluja”. ”Jah” on lyhentymä nimestä Jehova.