Raamatusta ei löydy sanaa eutanasia. a Raamattu tarjoaa kuitenkin tasapainoisen näkemyksen elämästä ja kuolemasta. Kuoleman aiheuttaminen toiselle ihmiselle ei ole hyväksyttävää. Raamatussa ei toisaalta vaadita, että kuolevan ihmisen elämää pitkitetään keinotekoisesti, jos paranemisesta ei ole toivoa.

 Raamatun mukaan Jumala on luojamme ja ”elämän lähde” (Psalmit 36:9; Apostolien teot 17:28). Jumalan silmissä elämä on hyvin arvokasta. Tämän vuoksi Jumala tuomitsee sekä itsemurhan että toisen ihmisen surmaamisen (2. Mooseksen kirja 20:13; 1. Johanneksen kirje 3:15). Raamatussa osoitetaan myös, että meidän täytyy tehdä voitavamme suojellaksemme itseämme ja muita (5. Mooseksen kirja 22:8). Jumala selvästikin haluaa, että arvostamme elämän lahjaa.

Entä jos ihminen on parantumattomasti sairas?

 Raamattu ei hyväksy toisen ihmisen surmaamista edes silloin, kun on selvää, että elinaikaa on hyvin vähän jäljellä. Tätä valaisee kertomus siitä, miten Israelin kuningas Saul kuoli. Saul haavoittui taistelussa kuolettavasti ja pyysi palvelijaltaan apua elämänsä päättämiseksi (1. Samuelin kirja 31:3, 4). Saulin palvelija kieltäytyi auttamasta häntä. Myöhemmin eräs toinen mies kuitenkin väitti valheellisesti, että hän oli suostunut Saulin pyyntöön. Daavid, jonka näkemys heijasti Jumalan ajattelutapaa, piti miestä verivelkaisena ja tuomitsi hänet. (2. Samuelin kirja 1:6–16.)

Pitääkö elämää pitkittää kaikin keinoin?

 Raamattu ei vaadi, että kuolevan ihmisen elämää pitkitetään keinotekoisesti siinä vaiheessa, kun kuolema on selvästi väistämätön. Raamatun kanta on tasapainoinen. Kuolema on vihollinen ja seurausta syntisyydestämme (Roomalaisille 5:12; 1. Korinttilaisille 15:26). Vaikka emme haluakaan kuolla, kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä Jumala lupaa herättää kuolleet takaisin henkiin (Johannes 6:39, 40). Ihminen, joka kunnioittaa elämää, pyrkii saamaan parasta mahdollista lääkärinhoitoa. Kuolevan ihmisen ei kuitenkaan tarvitse turvautua sellaisiin lääketieteellisiin keinoihin, joiden ainoa tarkoitus on pitkittää kuolinprosessia.

Onko itsemurha anteeksiantamaton synti?

 Raamattu ei pidä itsemurhaa anteeksiantamattomana syntinä. Vaikka oman hengen riistäminen on vakava synti, b Jumala ymmärtää täysin, että esimerkiksi psyykkinen sairaus, äärimmäinen stressi tai jopa perinnölliset taipumukset voivat altistaa itsemurha-ajatuksille (Psalmit 103:13, 14). Jumala lohduttaa Raamatun välityksellä niitä, jotka ovat ahdistuneita. Lisäksi Raamattu sanoo, että ”tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). Tämä osoittaa, että myös niillä, jotka ovat tehneet vakavia virheitä kuten itsemurhan, on toivo saada ylösnousemus.