Ei ole. Koko Raamattu on sopusointuinen. Vaikka jotkin kohdat voivat saada Raamatun vaikuttamaan ristiriitaiselta, ne voidaan yleensä ymmärtää oikein, kun sovelletaan yhtä tai useampaa seuraavista periaatteista:

1.   Ota huomioon tekstiyhteys. Kenen tahansa kirjoittajan sanat voivat vaikuttaa ristiriitaisilta, jos ne irrotetaan tekstiyhteydestään.

2.   Pohdi kirjoittajan näkökulmaa. Eri silminnäkijöiden kuvaus jostakin tapahtumasta voi olla paikkansapitävä, vaikka he eivät käyttäisikään täsmälleen samoja sanoja tai mainitsisi samoja yksityiskohtia.

3.   Ota huomioon historialliset seikat ja tavat.

4.   Mieti, käytetäänkö jotain sanaa kuvaannollisessa vai kirjaimellisessa merkityksessä.

5.   Pidä mielessä, että toisinaan jonkun sanotaan tehneen jotain, vaikkei hän olisi tehnyt sitä itse. a

6.   Käytä täsmällistä raamatunkäännöstä.

7.   Älä yritä sovittaa yhteen Raamattua ja vääriä uskonnollisia näkemyksiä tai oppeja.

 Seuraavat esimerkit osoittavat, miten näiden periaatteiden avulla voidaan selvittää jotkin Raamatun näennäiset ristiriitaisuudet.

1. periaate: Tekstiyhteys

  Jos Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, miten hän ”on tehnyt jatkuvasti työtä”? 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen tekstiyhteydestä käy ilmi, että sanat ”Jumala – – ryhtyi lepäämään seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt”, tarkoittavat erityisesti maapalloon liittyvää aineellista luomistyötä (1. Mooseksen kirja 2:2–4). Jeesuksen sanat, joiden mukaan Jumala ”on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti”, eivät olleet ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa, sillä hän puhui Jumalan muista töistä (Johannes 5:17). Jumala on muun muassa ohjannut Raamatun kirjoittamista hengellään sekä opastanut ihmisiä ja huolehtinut heistä (Psalmit 20:6; 105:5; 2. Pietarin kirje 1:21).

2. ja 3. periaate: Näkökulma ja historia

  Missä Jeesus paransi sokean miehen? Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus paransi sokean miehen, kun hän ”oli lähestymässä Jerikoa”, mutta Matteuksen rinnakkaiskertomuksessa mainitaan kaksi sokeaa miestä ja sanotaan, että Jeesus oli ”menossa pois Jerikosta” (Luukas 18:35–43; Matteus 20:29–34). Nämä kaksi kertomusta on kirjoitettu eri näkökulmasta, ja ne todellisuudessa täydentävät toisiaan. Matteus ilmaisee miesten lukumäärän tarkemmin mainitessaan, että heitä oli kaksi, kun taas Luukas keskittyy vain siihen mieheen, jolle Jeesus osoitti sanansa. Lisäksi arkeologit ovat saaneet selville, että Jeesuksen aikana Jeriko oli kaksoiskaupunki. Vanha juutalainen kaupunki sijaitsi noin puolentoista kilometrin päässä uudemmasta roomalaisesta kaupungista. Jeesus on saattanut olla noiden kahden kaupungin välimaastossa tehdessään tuon ihmeen.

4. periaate: Kuvaannolliset ja kirjaimelliset ilmaukset

  Tuhoutuuko maapallo? Raamatussa Saarnaajan 1:4:ssä sanotaan, että ”maa pysyy iäti” (Kirkkoraamattu 1938), mikä on joidenkin mielestä ristiriidassa niiden Raamatun sanojen kanssa, joiden mukaan ”alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Pietarin kirje 3:10, KR-1938). Raamatussa sanaa ”maa” käytetään kuitenkin kirjaimellisessa merkityksessä maapallosta ja kuvaannollisessa merkityksessä ihmisistä, jotka sen päällä asuvat (1. Mooseksen kirja 1:1; 11:1). ”Maan” tuhoutuminen, josta puhutaan 2. Pietarin kirjeen 3:10:ssä, ei tarkoita maapallon palamista vaan ”jumalattomien ihmisten” tuhoa (2. Pietarin kirje 3:7).

5. periaate: Jonkun sanotaan tehneen jotain

  Kuka esitti Kapernaumissa senturion pyynnön Jeesukselle? Matteuksen 8:5, 6:ssa sanotaan, että senturio (upseeri) tuli Jeesuksen luo itse, kun taas Luukkaan 7:3:n mukaan senturio lähetti juutalaisten vanhimpia esittämään hänen pyyntönsä. Tämä näennäinen ristiriita selittyy sillä, että pyynnön esitti upseeri, mutta hän lähetti vanhimmat puhumaan puolestaan.

6. periaate: Tarkka käännös

  Tekevätkö kaikki syntiä? Raamattu opettaa, että me kaikki olemme perineet synnin ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta (Roomalaisille 5:12). Jotkin käännökset tuntuvat olevan ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa, koska niissä sanotaan, että hyvä ihminen ”ei tee syntiä” (1. Johanneksen kirje 3:6, KR-38). 1. Johanneksen kirjeen 3:6:ssa ’synnin tekemistä’ merkitsevä alkukielinen kreikan verbi on preesensissä, mikä tuossa kielessä tavallisesti ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Peritty syntisyys, jolta emme voi välttyä, ja tahallinen, jatkuva Jumalan lakien rikkominen ovat kaksi eri asiaa. Jotkin käännökset käyttävätkin täsmällisiä ilmauksia kuten ”ei harjoita syntiä” tai ”ei ole tapana tehdä syntiä” (Uuden maailman käännös; Phillips.)

7. periaate: Raamattu ennen opinkappaleita

  Onko Jeesus yhdenvertainen Jumalan kanssa vai alempi kuin Jumala? Jeesus sanoi kerran: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Tämä tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa, että hän sanoi myös: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 10:30; 14:28.) Jotta nämä jakeet voi ymmärtää oikein, on perehdyttävä siihen, mitä Raamattu todella opettaa Jehovasta ja Jeesuksesta, sen sijaan että yrittäisi saada näitä jakeita sopimaan yhteen kolminaisuusopin kanssa, joka ei perustu Raamattuun. Raamattu osoittaa, että Jehova on paitsi Jeesuksen Isä myös hänen Jumalansa, jota hänkin palvoo (Matteus 4:10; Markus 15:34; Johannes 17:3; 20:17; 2. Korinttilaisille 1:3). Jeesus ei ole yhdenvertainen Jumalan kanssa.

 Jeesuksen sanojen ”Minä ja Isä olemme yhtä” tekstiyhteys osoittaa, että Jeesus puhui yhteisestä päämäärästä, joka hänellä ja hänen Isällään Jehova Jumalalla oli. Jeesus sanoi myöhemmin: ”Isä on minun yhteydessäni ja minä olen Isän yhteydessä.” (Johannes 10:38.) Myös Jeesuksen seuraajilla oli tämä sama päämäärä, sillä Jeesus sanoi heistä rukouksessaan Jumalalle: ”Minä olen myös antanut heille sen kirkkauden, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä, minä heidän yhteydessään ja sinä minun yhteydessäni.” (Johannes 17:22, 23.)