Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kysymys 2: Mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen?

Kysymys 2: Mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen?

ROMAN oli vasta nuori poika, kun hänen hyvä ystävänsä kuoli auto-onnettomuudessa. ”Ystävän menettäminen järkytti minua syvästi”, hän sanoo. ”Vielä vuosia onnettomuuden jälkeen mietin, mitä meille tapahtuu, kun kuolemme.”

Miksi kysymys herää?

Kuolema tuntuu luonnottomalta. Olemmepa minkä ikäisiä tahansa, kukaan meistä ei yleensä halua kuolla, ja monet pelkäävät kuolemaa.

Miten siihen on vastattu?

Monet uskovat, että jokin osa ihmisestä jatkaa elämää kuoleman jälkeen ja että hyvät ihmiset palkitaan taivaassa mutta pahoja rangaistaan ikuisesti. Toiset ajattelevat, että kuollut vain lakkaa olemasta ja unohtuu lopulta kokonaan.

Millaista ajattelua vastaus heijastaa?

Ensimmäisen vastauksen mukaan kuolema ei päätä elämää. Toinen vastaus antaa ymmärtää, ettei elämällä ole tarkoitusta. Tällainen ajatus voi saada omaksumaan fatalistisen elämänasenteen: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (1. Korinttilaisille 15:32.)

Mitä Raamattu opettaa?

Raamattu ei opeta, että jokin osa ihmisestä jäisi eloon kuoleman jälkeen. Jumala henkeytti kuningas Salomon kirjoittamaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Koska kuolleet ”eivät tiedä yhtään mitään” vaan ovat tiedottomuuden tilassa, he eivät voi tuntea eivätkä tehdä mitään. He eivät siis voi auttaa tai vahingoittaa eläviä.

Päinvastoin kuin monet uskovat, Jumala ei tarkoittanut, että ihmiset kuolisivat. Kun hän loi ensimmäisen ihmisen Aadamin, hänen tarkoituksensa oli, että tämä eläisi ikuisesti maan päällä. Jumala mainitsi kuoleman vain silloin kun hän kertoi Aadamille, mitä tottelemattomuudesta seuraisi. Hän kielsi Aadamia syömästä eräästä puusta ja varoitti, että jos tämä söisi sen hedelmää, hän ”kuolemalla kuolisi”. (1. Mooseksen kirja 2:17.) Jos Aadam ja Eeva olisivat pysyneet tottelevaisina, he ja kaikki heidän Jumalalle uskolliset jälkeläisensä olisivat eläneet maan päällä ikuisesti.

Aadam päätti sivuuttaa Jumalan varoituksen. Rikkoessaan Jumalan käskyä hän teki syntiä, ja siksi hän kuoli (Roomalaisille 6:23). Kuolemassa mikään osa hänestä ei jäänyt eloon, vaan hän lakkasi olemasta. Jumala sanoi hänelle: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Koska me kaikki olemme Aadamin jälkeläisiä, olemme perineet häneltä synnin ja kuoleman (Roomalaisille 5:12).

Aadamin huonosta valinnasta huolimatta Jehova Jumala tulee toteuttamaan tarkoituksensa täyttää maa tämän täydellisillä jälkeläisillä (1. Mooseksen kirja 1:28; Jesaja 55:11). Hän herättää pian valtaosan kuolleista takaisin eloon. Apostoli Paavali sanoi tuosta ajasta: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.)

Alussa mainittu Roman tutki Raamattua ja sai tietää, mitä se opettaa kuolemasta ja Jehova Jumalasta. Tämä teki häneen syvän vaikutuksen. Voit lukea hänestä lisää kirjoituksesta ”Raamattu voi muuttaa elämän”.