Sen jälkeen kun Jeesus on moittinut fariseuksia heidän itsekkäiden perinteidensä vuoksi, hän lähtee opetuslastensa kanssa Tyroksen ja Sidonin alueille. Ne sijaitsevat pitkän matkan päässä luoteessa Foinikiassa.

Jeesus löytää majapaikan eräästä talosta mutta ei halua, että ihmiset saavat tietää hänen olinpaikkansa. Hän ei kuitenkaan jää huomaamatta edes täällä. Eräs tältä seudulta kotoisin oleva, sukujuuriltaan kreikkalainen nainen löytää Jeesuksen. Nainen alkaa anoa: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Demoni riivaa julmasti tytärtäni.” (Matteus 15:22; Markus 7:26.)

Jonkin ajan kuluttua opetuslapset sanovat Jeesukselle: ”Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän perässämme.” Jeesus selittää, miksi hän ei kiinnitä huomiota naiseen: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo.” Nainen ei kuitenkaan luovuta. Hän tulee Jeesuksen luo, kumartuu hänen eteensä ja pyytää: ”Herra, auta minua!” (Matteus 15:23–25.)

Ilmeisesti koetellakseen naisen uskoa Jeesus viittaa juutalaisten kielteiseen näkemykseen muihin kansoihin kuuluvista ja sanoo: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.” (Matteus 15:26.) Se että hän puhuu ”pienistä koirista” eli koiranpennuista, paljastaa hänen lämpimät tunteensa ei-juutalaisia kohtaan. Nuo tunteet välittyvät varmasti myös hänen kasvonilmeistään ja lempeästä äänestään.

Nainen ei loukkaannu Jeesuksen sanoista. Hän jatkaa Jeesuksen ajatusta juutalaisten ennakkoluuloista ja toteaa nöyrästi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koiratkin muruja, joita putoaa niiden isäntien pöydältä.” Jeesus näkee, että naisella on oikea asenne, ja sanoo: ”Suuri on sinun uskosi, nainen. Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” (Matteus 15:27, 28.) Juuri niin tapahtuukin, vaikka tyttö ei ole edes paikalla! Kun nainen palaa kotiin, hänen tyttärensä makaa vuoteella täysin terveenä. Demoni on lähtenyt hänestä. (Markus 7:30.)

Jeesus ja opetuslapset jatkavat matkaansa Foinikiasta kohti Jordanjokea. He ylittävät sen ilmeisesti Galileanjärven pohjoispuolelta ja menevät Dekapoliin seudulle. Siellä he nousevat eräälle vuorelle, ja ihmiset tulevat heidän perässään. He tuovat Jeesuksen luo sokeita, mykkiä, rampoja ja käsistään vammautuneita ja asettavat heidät hänen jalkojensa juureen. Jeesus parantaa heidät. Hämmästyneinä ihmiset ylistävät Israelin Jumalaa.

Jeesus kiinnittää erityistä huomiota erääseen kuuroon mieheen, joka ei pysty kunnolla puhumaan. Mies ei varmastikaan tunne oloaan mukavaksi suuressa ihmisjoukossa. Jeesus saattaa huomata miehen olevan hermostunut, ja hän vie tämän sivummalle. Kun he ovat kahdestaan, Jeesus ilmaisee miehelle, mitä aikoo tehdä. Hän panee sormensa miehen korviin, sylkäisee ja koskettaa hänen kieltään. Sitten hän katsoo kohti taivasta ja käyttää seemiläistä ilmausta, joka merkitsee ’aukene’. Samassa mies alkaa kuulla ja hän pystyy puhumaan normaalisti. Jeesus ei halua, että tapauksesta kerrotaan julkisesti. Hänestä on parempi, että ihmiset uskovat häneen sen perusteella, mitä itse näkevät ja kuulevat. (Markus 7:32–36.)

Se että Jeesuksella on voimaa parantaa ihmisiä, tekee paikalla oleviin syvän vaikutuksen. He ovat ”äärimmäisen hämmästyneitä” ja sanovat: ”Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän saa jopa kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan.” (Markus 7:37.)