Fariseukset eivät suostu hyväksymään sitä, että Jeesus on antanut näön sokeana syntyneelle miehelle. Niinpä he kutsuvat luokseen miehen vanhemmat. Vanhemmat tietävät olevansa vaarassa tulla erotetuksi synagogasta. (Johannes 9:22.) Sillä, että heidät eristettäisiin tällä tavoin muista juutalaisista, olisi perheelle vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.

Fariseukset esittävät kaksi kysymystä: ”Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana? Kuinka hän sitten nyt näkee?” Vanhemmat vastaavat: ”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana. Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä.” Vaikka poika olisi kertonut vanhemmilleen siitä, mitä on tapahtunut, he ovat varovaisia sanoissaan ja vastaavat: ”Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hän saa itse vastata.” (Johannes 9:19–21.)

Niinpä fariseukset kutsuvat miehen takaisin. He pelottelevat häntä väittämällä, että heillä on todisteita Jeesusta vastaan. He sanovat: ”Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Välittämättä heidän syytöksestään mies vastaa: ”Sitä en tiedä, onko hän syntinen vai ei. Tiedän vain sen, että olin sokea mutta nyt minä näen.” (Johannes 9:24, 25.)

Fariseukset eivät anna periksi vaan sanovat: ”Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi silmäsi?” Mies vastaa rohkeasti: ”Minähän jo sanoin teille, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte kuulla sen? Ette kai tekin halua tulla hänen opetuslapsikseen?” Fariseukset syyttävät miestä raivoissaan: ”Sinä olet sen miehen opetuslapsi, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta sitä emme tiedä, mistä tuo mies on.” (Johannes 9:26–29.)

Mies sanoo hämmästyneenä: ”Sehän tässä ihmeellistä onkin, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.” Sitten hän päättelee johdonmukaisesti, keitä Jumala kuuntelee ja ketkä hän hyväksyy: ”Me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta jos joku pelkää Jumalaa ja tekee hänen tahtonsa, häntä hän kuuntelee. Koskaan ennen ei ole kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä.” Lopuksi mies toteaa: ”Jos tämä mies ei olisi Jumalan lähettämä, hän ei voisi tehdä yhtään mitään.” (Johannes 9:30–33.)

Fariseukset eivät pysty kumoamaan miehen perusteluja, joten he sanovat halveksivasti: ”Sinä olet syntynyt täysin syntisenä, ja sinäkö opetat meitä?” He heittävät miehen ulos. (Johannes 9:34.)

Kun Jeesus kuulee, mitä on tapahtunut, hän etsii parantamansa miehen ja kysyy häneltä: ”Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?” Mies vastaa: ”Herra, kuka hän on, niin että voisin uskoa häneen?” Jeesus sanoo hänelle suoraan: ”Sinä olet nähnyt hänet, ja hän puhuu juuri nyt sinun kanssasi.” (Johannes 9:35–37.)

Mies sanoo: ”Minä uskon häneen, Herra.” Miehen usko ja kunnioitus saavat hänet kumartamaan Jeesukselle. Sitten Jeesus esittää syvällisen totuuden: ”Minä olen tullut tähän maailmaan tuomiota varten, jotta sokeat näkisivät ja näkevät tulisivat sokeiksi.” (Johannes 9:38, 39.)

Paikalla olevat fariseukset tietävät, etteivät he ole kirjaimellisesti sokeita. He kuitenkin aavistavat Jeesuksen tarkoittavan sitä, että he eivät hoida tehtäväänsä hengellisinä oppaina. Niinpä he ovat puolustuskannalla ja sanovat: ”Emme kai mekin ole sokeita?” Jeesus sanoo: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä. Mutta nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.” (Johannes 9:40, 41.) Jos fariseukset eivät olisi Israelin opettajia, olisi ehkä helpompi ymmärtää, että he eivät usko Jeesuksen olevan Messias. Mutta koska he tuntevat Mooseksen lain hyvin, he tekevät vakavaa syntiä torjuessaan Jeesuksen.