Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Huomaavaisuus – välttämätöntä Jumalan silmissä

Huomaavaisuus – välttämätöntä Jumalan silmissä

LEMPEÄN vanhemman miehen huomaavaisuus kosketti nuorta japanilaismiestä. Tuo ulkomaalainen lähetystyöntekijä oli ollut maassa vasta suhteellisen vähän aikaa eikä vielä osannut japania kunnolla, mutta silti hän tuli joka viikko keskustelemaan nuorenmiehen kanssa Raamatusta. Vastatessaan tämän tiedonhaluisen miehen lukuisiin kysymyksiin hän hymyili ystävällisesti ja käyttäytyi aina huomaavaisesti.

Iäkkään lähetystyöntekijän sydämellinen huomaavaisuus teki nuoreenmieheen lähtemättömän vaikutuksen, ja hän ajatteli, että jos Raamattu tekee ihmisestä sellaisen, hänen pitäisi tutustua siihen. Se sai hänet ottamaan selvää asiasta, joka oli ollut hänelle täysin vieras. Huomaavaisuus tosiaan koskettaa sydäntä, usein jopa voimakkaammin kuin sanat.

Jumalan persoonallisuutta heijastava ominaisuus

Ihminen on luonnostaan huomaavainen läheisilleen. Tämä ominaisuus on kuitenkin lähtöisin Jumalasta, ja Jeesus sanoi, että taivaallinen Isämme on huomaavainen paitsi häntä rakastaville myös ”kiittämättömille”. Jeesus kehottikin seuraajiaan jäljittelemään Jumalaa tässä suhteessa sanoessaan: ”Teidän on siis oltava täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Luukas 6:35; Matteus 5:48; 2. Mooseksen kirja 34:6.)

Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, ja siksi pystymme heijastamaan ja ilmaisemaan huomaavaisuutta (1. Mooseksen kirja 1:27). Hänen mallinsa mukaisesti voimme olla huomaavaisia muillekin kuin vain läheisillemme. Raamattu opettaa, että huomaavaisuus kuuluu Jumalan pyhän hengen eli vaikuttavan voiman miellyttävään hedelmään (Galatalaisille 5:22). Siksi voimme kehittää ja kasvattaa sitä, kun opimme tuntemaan Luojaamme paremmin ja pääsemme lähemmäksi häntä.

Koska huomaavaisuus ei siis ole pelkästään osa ihmisluontoa vaan myös hyvin arvokas ominaisuus Jumalan silmissä, on johdonmukaista, että hän kehottaa meitä ”tulemaan huomaavaisiksi toisiamme kohtaan” (Efesolaisille 4:32). Lisäksi hänen Sanansa kehottaa osoittamaan ”vieraanvaraisuutta” eli ”huomaavaisuutta vieraita ihmisiä kohtaan.” (Heprealaisille 13:2; alaviite.)

Onko nykypäivän tylyssä ja kiittämättömässä maailmassa mahdollista olla huomaavainen toisille ja jopa vieraille ihmisille? Mikä voisi auttaa siinä? Miksi yleensäkään miettiä koko asiaa?

Välttämätöntä Jumalan silmissä

Puhuttuaan ”huomaavaisuudesta vieraita ihmisiä kohtaan” apostoli Paavali lisäsi kiinnostavan ajatuksen: ”Sitä osoittamalla jotkut ovat tietämättään pitäneet vierainaan enkeleitä.” Miltähän mahtaisi tuntua pitää vieraana enkeliä? Paavali sanoi kuitenkin näin tapahtuneen noiden vieraanvaraisuutta osoittaneiden ”tietämättä”. Hän tähdensi sitä, että jos meillä on tapana olla huomaavaisia toisille, mukaan lukien ne, joita emme oikeastaan tunne, voimme saada odottamattomia siunauksia.

Useimmissa rinnakkaispaikkaviitteitä sisältävissä Raamatuissa Paavalin sanat yhdistetään 1. Mooseksen kirjan 18. ja 19. luvuissa oleviin kertomuksiin Abrahamista ja Lootista, joille enkelit tulivat vieraiden miesten hahmossa tuomaan tärkeän sanoman. Abrahamin tapauksessa se liittyi jälkeläistä koskevan Jumalan lupauksen täyttymiseen ja Lootin tapauksessa vapautumiseen tuhosta, joka kohtaisi Sodomaa ja Gomorraa. (1. Mooseksen kirja 18:1–10; 19:1–3, 15–17.)

Lukemalla nuo raamatunkohdat voi huomata, että sekä Abraham että Loot osoittivat huomaavaisuutta ohikulkijoille, joita he eivät tunteneet. Vieraanvaraisuuden ilmaiseminen matkamiehiä ja muita kulkijoita kohtaan – olivat he sitten ystäviä, sukulaisia tai muukalaisia – oli Raamatun aikoina tietysti tapa ja velvollisuus, ja lisäksi Mooseksen laki vaati israelilaisia ottamaan omassa maassaan huomioon ei-israelilaisten tarpeet (5. Mooseksen kirja 10:17–19). Ilmeisesti Abraham ja Loot tekivät kuitenkin enemmän kuin laki myöhemmin vaati. He näkivät suuresti vaivaa ilmaistakseen huomaavaisuutta ventovieraille, ja sitä siunattiin.

Abrahamin huomaavaisuus toi siunauksia paitsi hänelle itselleen – hänelle syntyi poika – myös meille. Hänellä ja hänen pojallaan Iisakilla oli erittäin tärkeä osa Jumalan tarkoituksen toteutumisessa, sillä heistä tuli keskeisiä hahmoja Messiaaseen, Jeesukseen, johtavassa sukuhaarassa. Lisäksi heidän uskollinen toimintansa kuvasi sitä, miten Jumala rakkaudessaan ja ansaitsemattomassa hyvyydessään loisi perustan ihmiskunnan pelastumiselle. (1. Mooseksen kirja 22:1–18; Matteus 1:1, 2; Johannes 3:16.)

Nämä kertomukset osoittavat vaikuttavalla tavalla, mitä Jumala odottaa niiltä, joita hän siunaa, ja miten suuresti hän arvostaa huomaavaisuutta. Sen ilmaiseminen ei ole valinnaista vaan välttämätöntä Jumalan silmissä.

Keino oppia tuntemaan Jumala paremmin

Raamattu sanoo, että meidän aikanamme monet olisivat ”kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä” (2. Timoteukselle 3:1–3). Tapaamme epäilemättä kaikki tällaisia ihmisiä päivittäin, mutta emme saa sen vuoksi pidättyä ilmaisemasta huomaavaisuutta kokonaan. Kristittyjä muistutetaan: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa siitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä.” (Roomalaisille 12:17.)

Voimme ponnistella ja ilmaista huomaavaisuutta avokätisesti. Raamatussa sanotaan, että ”jokainen rakastava – – tuntee Jumalan”, ja huomaavaisuus on rakkautta (1. Johanneksen kirje 4:7; 1. Korinttilaisille 13:4). Kun siis olemme huomaavaisia toisille, opimme tuntemaan paremmin Jumalan, ja se tuo elämäämme onnellisuutta. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat huomaavaiset, koska he saavat osakseen huomaavaisuutta. Onnellisia ovat sydämeltään puhtaat, koska he näkevät Jumalan.” (Matteus 5:7, 8, Young’s Literal Translation.)

Kun et ole varma, mitä sanoa tai tehdä, sano tai tee jotain huomaavaista.

Tätä valaisee nuoren japanilaisen äidin Akin kokemus. Menetettyään yllättäen äitinsä hänelle tuli niin vakava masennus, että hänen täytyi ajoittain käydä lääkärissä. Sitten naapuriin muutti perhe, johon kuului äiti ja viisi alaikäistä lasta. Isä oli äskettäin kuollut onnettomuudessa. Aki tunsi syvää sääliä heitä kohtaan ja näki paljon vaivaa ystävystyäkseen heidän kanssaan. Samalla kun hän auttoi perhettä parhaansa mukaan – hän vei heille muun muassa ruokaa ja kahden oman poikansa pieneksi jääneitä vaatteita – hän pääsi takaisin henkiseen tasapainoon ja sai omakohtaisesti kokea, että Raamattu on oikeassa sanoessaan: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Huomaavaisten tekojen tekeminen toisille voi olla parasta, mitä voimme masentuneena tehdä itsemme hyväksi.

Voimme ”lainata Jehovalle”

Huomaavaisuuden osoittaminen toisille on kuin ”lainaisi Jehovalle”.

Huomaavaisuus ei maksa välttämättä mitään, eikä sen osoittaminen riipu kyvyistämme tai fyysisistä voimistamme. Hymy, myötätuntoinen sana, auttava käsi, pieni mietitty lahja tai vain toisten päästäminen jonossa edelle voi merkitä paljon. Kun joskus et ole varma, mitä olisi oikein sanoa tai tehdä, sano tai tee jotain huomaavaista. Kirjoituksen alussa mainittua nuortamiestä kosketti syvästi varttuneen lähetystyöntekijän huomaavaisuus, joka välittyi yli kielimuurin. Jumala odottaakin palvojiltaan, että he ”rakastavat huomaavaisuutta” (Miika 6:8).

”Yksi huomaavainen sana voi antaa lämpöä kolmeksi talvikuukaudeksi”, sanoo itämainen sananparsi. Pienikin huomaavainen teko voi saada aikaan paljon hyvää. Kun sen takana on oikea vaikutin ja varsinkin kun siihen yhdistyy rakkaus Jumalaan, se voi lämmittää kaikkien osapuolten sydäntä. Huomaavaisuus ei mene hukkaan edes silloin, kun sitä ei arvosteta, sillä se on aina arvokasta Jumalan silmissä. Raamattu vakuuttaa, että se, joka osoittaa huomaavaisuutta toisille, ”lainaa Jehovalle” (Sananlaskut 19:17). Etsikäämme siksi tilaisuuksia ilmaista huomaavaisuutta ympärillämme oleville ihmisille!